Erisnimistä

Erisnimistä on suomen kielen kieliopissa erisnimen taivutusmuoto. Erisnimi tarkoittaa yksilöllistä nimeä, jolla viitataan tiettyyn henkilöön, paikkaan tai asiaan. Erisnimistä on erisnimen elatiivin monikon muoto, joka muodostuu perusmuodosta erisnimi, monikkomuodosta erisnimet ja elatiivisesta -stä-yhteensovittamisesta, jolloin erisnimet +stä antaa erisnimistä. Elatiivinen sijamuoto ilmaisee alkulähdettä, lähdettä tai suuntaa; tässä yhteydessä erisnimistä viittaa ”lähteistä erisnimistä” tai useammasta erisnimestä syntyviin piirteisiin tai ryhmään. Tämä muoto esiintyy pääasiassa kirjoitetussa kielessä, erityisesti kielioppiteksteissä ja kieliopillisia käsitteitä kuvaavissa teksteissä, kun viitataan useisiin erisnimiin tai niihin liittyviin ilmiöihin ryhmänä.

Käyttö ja taivutus ovat osa suomen kielen yleistä erisnimiä käsittelevää taivutussääntöä. Esimerkiksi erisnimen elatiivin monikko on vain yksi monista mahdollisista taivutuksista, joita erisnimen kohdalla voidaan käyttää. Taivutusjärjestelmässä erisnimellä on lisäksi muita taivutuksia kuten nominatiivi erisnimi, genetiivi erisnimen, sekä partitiiv erisnimiä. Lisätietoja saa Kielitoimiston sanakirjasta ja muista suomen kielen taivutusta käsittelevistä lähteistä.