Erikoistutkimukset

Erikoistutkimukset ovat lääketieteellisiä diagnostiikkatutkimuksia, jotka vaativat erikoislaitteita, -menetelmiä tai -osaamista. Ne täydentävät peruslaboratoriokokeita ja yleisiä tutkimuksia tarjoten lisäinformaatiota diagnoosin, hoidon suunnittelun tai sairauden seurannan tueksi.

Tutkimukset tilataan hoitavan lääkärin harkinnan perusteella oireiden, oirekuvan tai aiemman tutkimustiedon perusteella. Ne suoritetaan usein erikoislaitoksissa kuten sairaaloissa, erikoislaboratorioissa tai yksityisillä klinikoilla, ja niihin liittyy ajanvaraus sekä mahdollinen valmistelu.

Esimerkkejä erikoistutkimuksista ovat kuvantamismenetelmät (magnetresonanssikuvaus MRI, tietokonetomografia CT sekä ultraääni), endoskopiset tutkimukset (gastroskopia, kolonoskopia), elektrofysiologiset tutkimukset (EEG, EMG), sydän- ja verenkiertoelimistön tutkimukset (ekokardiografia), sekä laboratorio-, geneettiset ja molekyylibiologiset analyysit sekä kudosnäytteiden patologinen tutkimus.

Näiden tutkimusten tavoitteena on vahvistaa tai tarkentaa diagnoosia, määrittää taudin vaihe tai levinneisyys sekä ohjata hoito- ja seurantapäätöksiä. Riskit ja rajoitteet voivat sisältää tutkimuksiin liittyviä haittoja, kuten altistumista säteille, invasiivisuutta tai mahdollisuuden vääriin negatiivisiin tai positiivisiin tuloksiin, sekä hoitoon liittyviä kustannuksia ja jonotusaikoja.

Käytännön toteutus ja saatavuus vaihtelevat terveydenhuoltojärjestelmän mukaan, ja erikoistutkimuksia koskevat reunaehdot noudattavat ajankohtaisia ohjeistuksia sekä laatukriteereitä ja potilasturvallisuusvaatimuksia.