Epätoivosta

Epätoivosta on suomen kielen sana epätoivo-nousta, jossa kyseessä on elatiivin, eli lähdön tai alkuperän ilmaiseminen. Epätoivo tarkoittaa toivon puutetta tai syvää pessimismiä, ja epätoivosta viittaa tilanteeseen, jossa jokin syntyy, juontuu tai kumpuaa kyseisestä tunneperäisestä tilasta.

Etymologisesti epätoivo muodostuu etuliitteestä epä- sekä substantiivista toivo. Kombinaation merkitys on negatiivinen: siitä, mikä liittyy epätoivoon tai tulee sen seurauksena. Elatiivi-käyttöjä käytetään kuvaamaan jonkin tapahtuman, voiman tai ilmiön alkuperää; esimerkiksi puheenaiheessa voidaan sanoa, että toiminta tai päätös on syntynyt epätoivosta.

Käyttökalusto ja sävy vaihtelevat kontekstin mukaan. Kirjallisessa tai filosofisessa tekstissä epätoivosta voidaan käyttää kuvaamaan motivaatiota, jossa teko on seurausta toivottomuudesta. Journalistisessa tekstissä se voi valaista taustatunnelmia tai päätösten taustaa. Epätoivosta korostaa usein syvällisiä tunteita ja niiden vaikutusta toimintaan.

Esimerkkejä: "Päätös syntyi epätoivosta." "Toiminta kumpuaa epätoivosta." Näitä muotoja käytetään kuvaamaan, että jokin ilmenee erittäin voimakkaana reaktiona pessimismiin tai epävarmuuteen.

Nykyaikaisessa kielessä epäsuoraa ja suoraa viittausta epätoivoon voivat täydentää synonyymit kuten toivottomuus tai epävarmuus, mutta epätoivosta-nimityksellä korostetaan sen lähdettä. See also: epätoivo, toivo, kieliopilliset elatiivikäytännöt.