pessimismiä

Pessimismiä tarkoittaa yleistä asennetta, jossa elämän tapahtumien ennustetaan tyypillisesti käänteisesti tai negatiivisesti. Se ilmenee sekä jokapäiväisessä ajattelussa että kulttuurisessa ja taiteellisessa ilmaisussa. Pessimismiä ei automaattisesti liitetä mielenterveyden häiriöön, vaan kyse on tavasta tulkita tulevaa ja maailmaa: jokainen tilanne nähdään usein mahdollisesti epäonnistuvana tai haitallisena.

Filosofinen pessimismi on peräisin 1800-luvulta ja siihen liitetään ajatukset, että todellisuus sisältää kärsimystä tai että elämän tarkoitusta ei voida löytää. Tunnetuimpia kannattajia ovat Arthur Schopenhauer ja Giacomo Leopardi. He esittivät, että tahtomme aiheuttaa toistuvaa kärsimystä, eikä ulkoapäin löydettäviä onnea tai merkitystä ole helppo saavuttaa. Filosofinen pessimismi ei kuitenkaan tarkoita passiivisuutta, vaan pyrkimystä ymmärtää rajoitteita ja rajoittaa valheellisia toiveita.

Psykologinen pessimismi viittaa yksilön pysyvään taipumukseen odottaa negatiivisia tuloksia. Siihen liittyy negatiivinen bias ja erottelu dispositionaalisen pessimismin ja tilanteellisen pessimismissä. Tutkimukset osoittavat, että korkea pessimistinen taipumus voi vaikuttaa päätöksentekoon, terveyteen ja hyvinvointiin, ja se eroaa usein kliinisestä masennuksesta, vaikka samankaltaisia fiilin tunteita voi esiintyä.

Kulttuurissa ja taiteessa pessimismin teemat ilmenevät usein eksistentiaalisina pohdintoina, epävarmuuden ja turvattomuuden tunteina sekä varautumisena epäonnistumisiin. Pessimismiä käytetään sekä kriittisenä tarkasteluna yhteiskunnan rakenteista että esteettisenä kehyksenä. Kritiikissä huomautetaan, että liiallinen pessimistinen näkemys voi lamauttaa toimintaa, mutta toisaalta se voi toimia varoituksena ja realistisena varautumisena.