Epätasaarvon

Epätasaarvon käsite kuvaa epätasaista jakautumista resursseihin ja mahdollisuuksiin yhteiskunnassa. Se viittaa sekä taloudelliseen eriarvoon että sosiaalisiin ja poliittisiin eroihin, kuten koulutukseen, terveyteen ja vaikuttamiseen. Epätasaarvoa tarkastellaan sekä yksilöiden että ryhmien välisenä erona että alueellisten ja ajallisten muutosten ilmiönä.

Epätasaarvo ilmenee useilla ulottuvuuksilla. Tulojen ja varallisuuden jakautuminen on perinteinen mittauskohde, mutta eroja löytyy myös koulutuksen saatavuudessa ja laadussa, terveyden ja asumisen tasossa, työmarkkinoille pääsyssä sekä poliittisessa vaikutusvallassa. Eriarvoa tarkastellaan sekä määrällisesti tilastoina että laadullisesti ihmisten kokemuksina epäoikeudenmukaisuudesta ja mahdollisuuksien puuttumisesta.

Mittareita ja analyysia käytetään kuvaamaan epätasaarvon voimakkuutta. Tunnettuja taloudellisia mittareita ovat Gini-kertoimen, Palma-indeksi ja Theil-indeksi sekä ryhmien välisiä eroja kuvaavat mittarit. Lisäksi voidaan tarkastella monimutkaisia indikaattoreita, kuten koulutuksen ja terveyden eroja eri sukupuolten, etnisten ryhmien tai alueiden välillä. Sakean analyysin avulla voidaan erottaa rakenteelliset tekijät (koulutusjärjestelmä, työmarkkinat, alueellinen kehitys) ja politiikan valinnat (verotus, sosiaaliturva, julkiset palvelut).

Soveltaminen ja politiikka: epätasaarvon lyhentäminen on monimutkainen tavoite. Kansainvälisesti ja Suomessa voidaan käyttää progressiivista verotusta, tulonsiirtoja, universaaleja julkisia palveluita sekä investointeja varhaiskasvatukseen ja koulutukseen, jotta mahdollisuuksia ja hyvinvointia lisättäisiin tasapuolisemmin. Epätasaarvoa tarkastellaan usein sekä oikeudenmukaisuuden että taloudellisen tehokkuuden näkökulmasta. Suomessa sekä muissa hyvinvointivaltiomalleissa korostuvat mekanismit, jotka tukevat yhteiskunnan eheyttä ja kestävää kasvua.