Epäosallistuminen

Epäosallistuminen tarkoittaa yksilön tai ryhmän vähäistä tai puuttuvaa osallistumista poliittiseen, yhteiskunnalliseen tai arjen toimintaan. Se kattaa sekä passiivisen poissaolon kuin aktiivisen vetäytymisen yhteisöistä ja päätöksentekoprosesseista.

Epäosallistuminen ilmenee sekä poliittisessa elämässä että yhteisöllisessä toiminnassa. Poliittinen epäosallistuminen näkyy esimerkiksi äänestämisen vähäisyytenä, vaikuttamistoimien laimeutena tai luottamuksen puutteena päätöksentekijöihin. Yhteisöllinen epäosallistuminen ilmenee järjestötoiminnan, vapaaehtoistyön ja asuinalueen tilaisuuksien vähäisyytenä.

Taustatekijät ja erot liittyvät ikään, koulutukseen, tulotasoon, terveydentilaan, kielitaitoon sekä maahanmuuttajataustaan ja asuinalueen ominaisuuksiin. Sosiaaliset ja rakenteelliset tekijät, kuten luottamuksen puute, kokemukset syrjinnästä sekä ajankäytön rajoitteet, voivat lisätä epäosallistumista. Myös teknologian hyödyntämisen esteet voivat olla merkittäviä.

Epäosallistumisen vaikutukset liittyvät demokratian toimivuuteen ja sosiaaliseen integraatioon. Se voi näkyä heikentyneenä yhteisöllisyytenä, alhaisempana poliittisena edustuksena sekä eriarvoisuuden kasvuna.

Mittauksessa epäosallistumista arvioidaan esimerkiksi äänestysaktiivisuuden, järjestöjäsenyyksien, osallistumisen julkisiin tilaisuuksiin sekä digitaalisen osallistumisen perusteella. Kansainvälisessä ja kansallisessa tutkimuksessa käytetään kyselyjä sekä tilastollisia indikaattoreita.

Ymmärrys epäosallistumisesta tukee politiikkoja, jotka poistavat osallistumisen eri esteitä, parantavat tiedon saatavuutta ja edistävät luottamusta sekä yhteisöllistä vuorovaikutusta.