Epämääräisissä

Epämääräisissä on suomen kielen adjektiivi epämääräinen taivutetussa muodossa. Se tarkoittaa “epäselvää, määrittelemätöntä tai epävarmaa”. Epämääräisissä on inessiivinen monikon taivutusmuoto, jota käytetään, kun adjektiivi muuttaa substantiivin monikon inessiivissä. Esimerkki: tilanne oli epämääräisissä olosuhteissa, eli olosuhteet olivat epäselvät tai määrittelemättömät.

Taivutus ja muodot. Epämääräinen taivutuu kuten muutkin suomalaiset adjektiivit. Keskeisiä perusmuotoja ovat: epämääräinen (nominatiivinen singular), epämääräistä (partatiivinen singular), epämääräiset (nominatiivinen plural), epämääräisiä (partatiivinen plural), epämääräisten (genetiivinen plural) sekä epämääräisissä (inessiivinen plural). Näitä muotoja käytetään sen mukaan, mikä on substantiivin määrä ja sijamuoto.

Käyttö ja merkitys. Epämääräistä käytetään kuvaamaan jotakin, joka ei ole tarkasti määritelty tai tiedossa. Se ilmenee sekä määrällisissä että laadullisissa yhteyksissä, kuten “epämääräiset luvut” (epäselvät määrälliset arviot) tai “epämääräisissä olosuhteissa” (epäselvät olosuhteet). Sillä voidaan korostaa epävarmuutta, subjektiivisuutta tai tilapäisyyttä.

Etymologia. Sana koostuu etuliitteestä epä- (not) ja sanatasta määräinen (definite, määritelty). Yhdessä ne muodostavat adjektiivin, joka viittaa vastakohtaan tunnet-, tarkkaa ja selkeää.

Kielitieteellinen konteksti. Epämääräinen ja sen taivutusmuodot ovat tavallinen osa suomen adjektiivien taivutusta. Sen käyttö on yleisempää kirjallisessa ja akateemisessa kielessä, mutta se esiintyy myös arkisessa tekstissä, kun halutaan tarkentaa määrittelemättömyyttä.