Epäjärjestys

Epäjärjestys on suomenkielinen termi, jolla viitataan asioiden järjestyksen puutteeseen tai epäjärjestäytymiseen. Sana muodostuu sanasta järjestys sekä etuliitteestä epä-, joka ilmaisee kielteistä vastakohdan. Termiä käytetään sekä arkikielessä että tieteellisissä yhteyksissä kuvaamaan tilaa, jossa järjestäytyneisyys ja säännönmukaisuus puuttuvat.

Arjessa epäjärjestys voi tarkoittaa esimerkiksi pöydän päällä olevaa epäjärjestystä, huoneen kaaosta tai suunnitelmien järjestyksen puutetta. Se on neutraalimpi sana kuin kaaos ja kattaa sekä visuaalisesti että rakenteellisesti epäjärjestyneen tilan.

Fysiikassa ja kemiassa epäjärjestys kuvaa systeemin mikroskooppista tilojen lukumäärää. Siirryttäessä kohti suurempaa epäjärjestystä kasvaa entropia, joka on mittari epäjärjestyksen tai informaation puutteen määrästä. Esimerkiksi kaasun sekoittuminen johtaa suurempaan epäjärjestykseen kuin sen erillisten komponenttien tilat. Termodynamiikan toinen pääsääntö toteaa, että suljetuissa systeemeissä epäjärjestysyleinen entropia ei laske ajan kuluessa.

Tietojenkäsittelyssä ja informaatioteoriassa epäjärjestys voi viitata rakenteen puutteeseen tai sattumanvaraisuuteen datassa. Tässä yhteydessä käytetään usein mittareita kuten Shannonin entropia, jotka kuvaavat tiedon epävarmuutta ja käytettävissä olevan informaation monimutkaisuutta.

Synonyymejä ovat esimerkiksi kaaos ja sekasaaroilua kuvaava epäjärjestys, kun taas järjestys ja järjestämättömyys ovat läheisiä vastakohdat. Epäjärjestyksen käsite on monialainen ja sen tarkka merkitys riippuu kontekstista.