Epäjohdonmukaisuutta

Epäjohdonmukaisuus on ilmiö, jossa väitteiden, sääntöjen tai periaatteiden välillä ei ole sisäistä loogista yhteensopivuutta. Se ilmenee, kun järjestelmä sisältää ristiriitaisia väitteitä tai sääntöjä, jotka eivät voi toteutua samaan aikaan. Sitä tarkastellaan sekä logiikassa että arkipäiväisessä kielenkäytössä.

Formaali logiikka: epäjohdonmukaisuus tarkoittaa tilaa, jossa sekä lause P että sen negaatio ¬P voidaan todistaa samoista premisseistä. Tällöin klassisen logiikan periaate eks falso quodlibet voi toteutua ja järjestelmä menettää käytettävyyttään. Joissakin lähestymistavoissa ristiriitaa käsitellään eri tavoin, esimerkiksi paraconsistenttisissa logiikoissa, jotka sallivat pienet ristiriidat ilman, että koko järjestelmä romahtaa.

Käyttökohteet: epäjohdonmukaisuutta tutkitaan filosofiassa ja tietoteoriassa, mutta sitä tarkastellaan myös oikeudessa, taloustieteessä sekä ohjelmistokehityksessä ja tietokantamallinnuksessa. Ristiriitojen havaitseminen auttaa arvioimaan koherenssia ja kehittämään parempia malleja sekä sääntöjä.

Esimerkki: väite A “kaikki ihmiset ovat kuolleita” ja väite B “tämä henkilö ei ole kuollut” voivat olla ristiriidassa, jos molemmat oletetaan todeksi yhtä aikaa. Käytännössä epäjohdonmukaisuuksia hallitaan poistamalla ristiriitaiset premissit, tarkistamalla säännöt tai soveltamalla toisenlaisia loogisia järjestelmiä, kuten paraconsistenttisia lähestymistapoja.

Etymologia: sana muodostuu etuliitteestä epä- ja sanasta johdonmukaisuus, joka tarkoittaa sisäistä yhteensopivuutta. Katso myös johdonmukaisuus, ristiriita, looginen virhe.