Epiteetit

Epiteetit ovat kudostyyppi, joka peittää kehon ulko- ja sisätilat sekä muodostaa rauhasia. Epiteelisolut muodostavat tiiviin, säännöllisesti järjestäytyneen kerroksen, jolla on apikaalinen pinta ulospäin ja basolateraalinen pinta kohti sidekudosta. Niiden alla on sidekudosta, josta epiteeli saa ravinteita ja happea; epiteelit ovat tavallisesti avaskulaarisia.

Epiteelit jaetaan rakenteen mukaan kerroksiin sekä solujen muotoon. Kerrosten mukaan puhutaan yksinkertaisesta (yksi solukerroksellinen), kerroksittain jakautuneesta (stratified) ja epäjatkuvasti kerrostuneesta, mutta kaikki solut voivat koskettaa peruskalvoa (pseudo-stratified). Solujen muodon mukaan tunnistetaan litteä (poimuttua), kuutiomainen ja sarveili- tai pylväs- muotoiset eli kolumnaariset epiteelit. Suomessa käytetyt termit kattavat myös muuttuvan epiteelin, kuten virtsateiden uroteelin.

Funktiot ovat moninaisia: epiteeli toimii suojana, säätelee aineiden siirtoa (imeytyminen ja suodatus), erittää rauhasia ja muodostaa limakalvoja sekä aistintoja. Epiteelit voivat olla rauhasmaisia, jolloin ne erittävät erityksiä eksokriinisesti (esim. hikirauhaset) tai endokriinisesti hormonit vapauttavat verenkiertoon.

Eri elinjärjestelmien epiteelit voivat sisältää lisäeritteitä, kuten värejä tai ciliaa. Esimerkkejä ovat ihon keratiinitettu stratified squamous epiteeli, suoliston yksinkertainen columnaarinen epiteeli mikrovillusilla, keuhkojen alveolaarinen litteä epiteeli sekä virtsateiden uroteeli. Epiteelin rakenne ja toiminta vaihtelee elimen mukaan, mutta sen peruspiirteet – tiivis solukko, polaarisuus ja peri- kalvoinen yhteys – ovat yhteisiä koko järjestelmälle.

Muuttuvat tilat, kuten metaplasia ja dysplasia, voivat viitata patologisiin prosesseihin; epiteeliesteiden epäonnistuminen voi altistaa karsinoomille.