Entrypointfunktiot

Entrypointfunktiot ovat ohjelman suorittamisen ensisijaisia pisteitä, joita käyttöjärjestelmä tai suoritusympäristö kutsuu, kun sovellus käynnistyy. Niiden tehtävä on alustaa ympäristö, jäsentää annetut parametrit ja siirtää kontrollin edelleen sovelluksen päälogiikalle.

Esimerkkejä yleisistä entry point -tilanteista ovat kielestä ja ympäristöstä riippuvaisia. C- ja C++ -kielissä pääsisäänmeno on int main(int argc, char *argv[]). DLL- tai kirjastojen tapauksessa voidaan käyttää erillistä DllMain-funktiota latauksen yhteydessä. Java-sovelluksissa ohjelman aloituspiste on public static void main(String[] args) -metodi. Pythonissa ohjelman suoritus voi alkaa skriptinä ajettavasta moduulista, ja usein if __name__ == '__main__' -lohko toimii ohjelman ajona. Paketointi- ja kehyssovelluksissa käytetään lisäksi määriteltyjä entry points -mekanismeja, kuten Pythonin setuptoolsin entry_points ja Java-arkkitehtuureissa JAR-tiedoston Main-Class -merkintä.

Roolit ja rajoitteet: entry point -funktiot määrittävät alustusvaiheen, mahdollistavat resurssien lataamisen, argumenttien käsittelyn ja sovelluksen ensimmäisen toiminnan aloittamisen. Ne ovat sidoksissa kielen, käyttöjärjestelmän ja ohjelmointi- tai kehyksetöntä ABI:n (application binary interface) vaatimuksiin. Turvallisuusnäkökohdat ovat tärkeitä, sillä virheellinen tai puuttuva entry point voi estää käynnistymisen tai johtaa virhetilanteisiin.

Useissa järjestelmissä voi olla useita entry point -pisteitä, esimerkiksi plugin-arkkitehtuureissa, joissa rekisteröidään ulkoisia toimintoja tai moduuleja käynnistyksen yhteydessä. Katso myös käynnistysprosessi, bootstrapping, pääfunktio sekä kielikohtaiset esimerkit kuten DLLMain ja Main-Class.