Enimmäiskäyttö

Enimmäiskäyttö on termi, joka tarkoittaa tietyn resurssin, tilan tai oikeuden suurinta sallittua tai tavoiteltua käyttöä. Käsite esiintyy useissa yhteyksissä, kuten kaavoituksessa, ympäristölainsäädännössä, palveluiden käyttöehdoissa ja teknisessä kapasiteetin mitoituksessa. Sen tarkoituksena on asettaa rajat käyttöasteelle tai määrälle, jotta toiminta pysyy turvallisena, laillisena tai resurssien kannalta kestävässä tasapainossa.

Kaavoituksessa enimmäiskäyttö liittyy usein rakennusoikeuteen ja kerrosalaan: asemakaava voi määrittää alueelle sallitun enimmäiskäytön esimerkiksi rakennusten enimmäiskerrosalan avulla. Ympäristölainsäädännössä termillä voidaan tarkoittaa enimmäispäästöjä tai -poistumia, joita toiminnalle sallitaan. Palveluissa enimmäiskäyttö voi viitata maksimimääriin, kuten datansiirtorajoihin, samanaikaisten käyttäjien lukumäärään tai lain mukaisiin annosrajoihin lääkkeissä.

Enimmäiskäytön valvonta tapahtuu lupamenettelyillä, seurannalla ja sanktioilla ylitysten estämiseksi. Mittaus- ja raportointimenetelmät vaihtelevat sovellusalueittain. Termiin liittyvät käsitteet ovat muun muassa enimmäismäärä, käyttöaste ja kapasiteetti, ja sen tulkinta riippuu asiayhteydestä ja sovellettavista säädöksistä tai sopimusehdoista.