enimmäiskerrosalan

Enimmäiskerrosala, gen. enimmäiskerrosalan, tarkoittaa rakennus- ja kaavakäytännössä sallitun kerrosalojen kokonaismäärän enimmäisyyttä rakennuspaikalla. Se perustuu asemakaavaan, yleiskaavaan tai rakennuslupaan sisältyviin määräyksiin, ja sitä käytetään rakennuksen tiheyden, massingin ja kaupunkikuvan hallinnassa sekä infrastruktuurin kuormituksen säätelemisessä.

Enimmäiskerrosala määritellään yleensä kaavassa tai rakennusluvassa. Se kertoo, kuinka suurta lattiapinta-alaa rakennuksesta saa olla yhteensä. Laskentaperusteet vaihtelevat kunnittain ja kaavakohtaisesti, mutta tyypillisesti kerrosala lasketaan rakennuksen kerrosten lattian pinta-aloista, ja mittaustapa liittyy rakennuksen ulkoseinien sisäpuolelle.

Enimmäiskerrosala liittyy usein rakennusoikeuteen sekä muihin rakennusmääräyksiin, kuten korkeusrajoituksiin, tontin rakennettavuuteen ja rakennuslupaehtoihin. Mikäli enimmäiskerrosala ylitetään, rakennuslupaa on tarkistettava tai kaavan muuttaminen voi olla tarpeen.

Esimerkki: tontille on merkitty enimmäiskerrosala 600 m2, jolloin koko rakennuksen kerrosten yhteispinta-ala saa olla enintään 600 neliömetriä. Suunnittelussa tämä rajoite ohjaa massoittelua, kerrosten määrää ja tilojen käyttötapoja.

Enimmäiskerrosala huomioidaan usein yhdessä muiden rajoitusten kanssa, kuten korkeuden, tonttialueen vaatimusten ja eräiden tilallisten poikkeusten kanssa.

Lisätietoja: maankäyttö ja rakennuslaki, asemakaava, rakennuslupa, rakennusoikeus.