Energiariippuvuutta

Energiariippuvuus tarkoittaa sitä, kuinka riippuvainen maa, alue tai toimija on ulkoisesta energiasta. Se kattaa öljyn, maakaasun, sähkön sekä biopolttoaineet ja -polttoaineet sekä siihen liittyvän riskin siitä, miten energiahuolto säilyy kestävällä tasolla geopoliittisissa ja taloudellisissa oloissa. Energiariippuvuutta voidaan tarkastella sekä kokonaiskulutuksen tuonnin osuutta että toimitusvarmuuden haasteita.

Yleisiä mittareita ovat energian tuontiriippuvuus eli tuonnin osuus kokonaisenergiankulutuksesta sekä infrastruktuurin haavoittuvuus ja riippuvuuden rakenne: mitä energianlähteitä sekä ketjuja painottuu. Tärkeitä tekijöitä ovat varastot, tuotantokapasiteetin monipuolisuus sekä kyky korvata häiriöt.

Syitä ovat maantieteellinen sijainti, omat varannot sekä markkinoiden integraatio. Geopoliittiset jännitteet, pakotteet ja markkinoiden volatiliteetti voivat vaikuttaa toimituksiin. Toimet kuten energiatehokkuus, kotimaisen tuotannon lisääminen ja uusiutuvan energian käyttöönotto voivat vähentää riippuvuutta.

Energiariippuvuudella on turvallisuus-, talous- ja ympäristövaikutuksia. Toimituskatkokset tai hintavaihtelut voivat heijastua kuluttajahintoihin ja julkiseen talouteen. Maa- ja blokkitasolla pyritään parantamaan toimitusvarmuutta monipuolistamalla energianlähteitä, varastoja sekä sähköverkon resilienssiä.

Esimerkeiksi voidaan mainita Euroopan riippuvuus ulkomaisesta energiasta sekä Suomen energiastrategiat, joissa painotetaan sekä kotimaista tuotantoa että markkinainsinöiden vakauttamista ja sähköverkkojen integraatiota.