Energiakulutuksen

Energiakulutuksen käsite viittaa yhteiskunnan käyttämän energian kokonaismäärään tietyllä ajanjaksolla. Se kuvaa kaikkien sektorien, kuten kotitalouksien, teollisuuden, palveluiden ja liikenteen, energian tarvetta sekä energiantuotantoprosessien mahdollistaman hyödyntämisen muodoilla kuten sähkö, öljy, maakaasu, kivihiili ja biopolttoaineet. Energiakulutusta mitataan usein ajanjaksokohtaisesti (esim. vuosi) ja yksiköinä käytetään kilowattitunteja (kWh), terawattitunteja (TWh) tai petajouleja (PJ).

Energiakulutuksen rakenne riippuu sektorikohtaisesta kulutuksesta ja teknologisista valinnoista. Sektorit jaotellaan yleisesti kotitalouksien, teollisuuden, palveluiden ja liikenteen energiankäyttöön. Energiakulutus voi koostua sekä sähköenergian että primäärienergian käytöstä, josta osa muunnetaan loppukäytön energiaksi. Energiankäyttö on usein riippuvaista talouskasvusta, asukkaiden määrän ja elämäntapojen muutoksista sekä ilmasto-olosuhteista.

Energiaintensiteetti ja energiatehokkuus ovat keskeisiä indikaattoreita. Energiaintensiteetti mittaa energiankäytön suhdetta bruttokansantuotteeseen; energiatehokkuus kuvaa sitä, miten hyvin energia muutetaan saavutettaviin palveluihin ja tuotteisiin. Lisäksi seurataan energiantuotannon rakennetta sekä fossiilisten osuutta ja uusiutuvan energian osuuksia.

Politiikassa energian käytön hallinta tähtää energiansäästöön, siirtymään kohti puhtaampia energialähteitä sekä liikenteen ja rakennusten sähköistämiseen. Tavoitteisiin pyritään energiatehokkuusstandardien, rakennusmääräysten, tukien sekä verotuksen ja markkinapohjaisten keinojen kautta. Globaalissa kontekstissa energian käytön kehitys heijastaa talous- ja ilmastostrategioita sekä energian hintojen volatiliteettia.