Endingentejä

Endingentejä ovat sanoihin liitettyjä päätteitä, jotka ilmaisevat kieliopillisia ominaisuuksia kuten sijamuoto, määrä, aikamuoto tai persoona. Ne ovat yleensä sidottuja sanan vartaloon ja muodostavat taivutetun sanan lopullisen muodon.

Endingentejä voidaan luokitella karkeasti kahteen pääryhmään: inflectional endings eli taivutuspäätteet, sekä derivational endings eli johdannäispäätteet. Taivutuspäätteet eivät yleensä muuta sanan luokkaa vaan tarkentavat kieliopillista rooliaan; johdannaispäätteet voivat puolestaan muuttaa sanan luokkaa tai luoda uutta sanaa, kuten adjektiivistä substantiiviksi.

Esimerkkejä suomen kielestä: sana "talo" saa genetiivipäätteen -n muodossa talon sekä inessiivipäätteen -ssa muodossa talossa. Verbin taivutuksessa yksikön 1. persoona preesens on "kirjoitan", jossa loppuosa -n ilmaisee henkilön ja luvun. Muita taivutuspäätteitä ovat esimerkiksi moni- ja aikamuodot sekä sijamuotojen päätteet, jotka yhdistyvät eri vartaloihin monimutkaisissa taivutuksista.

Kielet eroavat siinä, miten paljon endingentejä niissä on ja miten niitä käytetään. Agglutinatiivisissa kielissä kuten turkissa tai unkarissa sanat voivat kantaa useita päätteitä peräkkäin ilmaisemaan useita kielioppillisia ominaisuuksia.

Tieteenalalla endingentejä tarkastellaan morfologian ja syntaksin näkökulmasta; niitä käytetään sekä kielenopetuksessa että luonnollisen kielen prosessoinnissa lemmatointiin, parsaukseen ja käännöksiin.