Emulsiosidokset

Emulsiosidokset ovat aineita, jotka auttavat epäsekoittuvien nesteiden, kuten öljyn ja veden, pysymään tasaisessa, unstableemulsiossa. Ne toimivat ensisijaisesti alentamalla rajapinnan jännitystä ja muodostamalla droppujen ympärille suojakerroksen, joka estää niiden kosketusta, fuusioitumista ja hajoamista. Näin ne takaavat emulsioiden stabiilisuuden ja soveltuvuuden erilaisiin käyttökohteisiin.

Emulsiosidosten toimintatavat ovat moninaiset. Pinta-aktiiviset emulgointiaineet, kuten fosfolipidit ja muut surfaktantit, laskevat interfacial jännitystä ja voivat asettua droppujen rajapinnoille. Proteiinit (esim. maitoproteiinit) ja polysakkaridit (kuitumaiset tai gellikkiominut) voivat tarjota steriikkiä stabilointia tai viskoostisia muuttujia droppujen ympärille. Kiinteät hiukkaset, jotka adsorboituvat emulsiopinnan ympärille, mahdollistavat Pickering-stabiloinnin, jossa droppujen välille muodostuu mekaaninen este, joka estää koalesenssia. Tyypillisesti emulsiosidoksia voidaan käyttää oil-in-water- tai water-in-oil-emulsioissa, riippuen halutusta sijoittelusta ja koostumuksesta sekä käsittelyolosuhteista.

Käyttökohteet ja sovellukset jakautuvat laajasti. Elintarviketeollisuudessa käytetään esimerkiksi lecitiinia, mono- ja diglyseridejä sekä polysorbaatteja; kosmetiikassa yleisiä ovat erilaiset tensidit ja proteiinipohjaiset stabilointiaineet; lääke- ja terapeuttiset valmistajat voivat hyödyntää emulsioita lääkkeiden suonensisäisessä tai suonensisäisessä annostelussa sekä paikallisissa voiteissa. Emulsiosidosten valintaan vaikuttavat droppujen koko, stabiilisuus, viskoisuus ja lopullisen tuotteen turvallisuus ja säädösten noudattaminen.

Turvallisuus ja regulaatiot huomioivat, että monet emulsiosidokset ovat elintarvike-, kosmetiikka- ja lääkealan hyväksyttyjä lisäaineita tai raaka-aineita, ja niiden käyttö on tarkasti määritelty sekä laadunvalvontaa että mahdollisia allergeenikysymyksiä varten.