Emissivenäyttötekniikat

Emissivenäyttötekniikat viittaavat näyttötyyppeihin, jotka tuottavat valoa omasta, ilman ulkoista valonlähdettä. Näitä tekniikoita käytetään muun muassa televisioissa, tietokoneen näyttöissä ja mobiililaitteissa. Emissiiviset näyttöt ovat tunnettuja korkeasta kontrastista ja syvästä mustasta, sillä ne pystyvät sammuttamaan yksittäiset pikselit täysin.

Yksi yleisimmistä emissiivisistä näyttötekniikoista on katodisädeputki (CRT). CRT-näyttöissä elektronisäde osuu fosforipinnoitteeseen, joka alkaa loistaa. Tämä tekniikka on vanhentunut, mutta sitä käytetään edelleen joissakin erikoiskäyttötilanteissa, kuten lentokoneiden navigointilaitteissa.

Plasma-näyttö on toinen emissiivinen tekniikka, jossa kaasupinta-alaa käytetään valon lähteenä. Plasma-näyttöissä pieniä kaasupulloja sytytetään sähköpurkauksilla, jolloin ne tuottavat valoa. Plasma-näyttöjen etuna on suuri näytön koko ja hyvä näkökulmien kattavuus, mutta niiden energiankulutus ja haitalliset aineet ovat aiheuttaneet niiden vähentymisen markkinoilla.

OLED (Organic Light-Emitting Diode) on nykyaikaisempi emissiivinen tekniikka, jossa orgaanisia materiaaleja käytetään valon tuottamiseen. OLED-näytöt ovat ohuita, kevyitä ja tarjoavat erinomaisen kontrastin ja kulmatietoisuuden. Ne ovat myös energiatehokkaita, mutta niiden käyttöikä voi vaihdella riippuen käytöstä.

QLED (Quantum Dot LED) on kehittyneempi versio LED-näyttöistä, jossa kvanttipaikkoja käytetään parantamaan värin tarkkuutta ja kirkkautta. Vaikka QLED ei ole täysin emissiivinen tekniikka, se hyödyntää LED-valoa, joka on osittain emissiivistä.

Emissiiviset näyttötekniikat ovat edelleen suosittuja niiden korkean laadun ja visuaalisten ominaisuuksien vuoksi, vaikka LED- ja OLED-näyttöjen suosio on kasvanut merkittävästi viime vuosina.