Elämänlaatuun

Elämänlaatu on monitahoinen käsite, joka kuvaa yksilön kokemaa hyvinvointia ja elämänkokemuksen laatua. Se sisältää sekä objektiivisia tekijöitä, kuten tulot, terveys, asuminen ja koulutus, että subjektiivisia kokemuksia, kuten elämänsä tyytyväisyys, onnellisuus ja henkinen hyvinvointi. Eri tutkimusalat käyttävät erilaisia painotuksia, mutta elämänlaadun yleinen tavoite on ymmärtää, miten erilaiset olosuhteet vaikuttavat ihmisten elämänlaatuun.

Kansainvälisiä viitekehyksiä ovat World Health Organizationin Quality of Life -mittari WHOQOL sekä OECD:n Better Life Index, jotka yhdistävät subjektiivisia ja objektiivisia indikaattoreita. Kansalliset tilastot voivat sisältää mittareita terveyden, tulon, työllisyyden, koulutuksen, asumisen, ympäristön sekä turvallisuuden suhteen. Elämänlaadun arviointi huomioi sekä yksilön omaa kokemusta että yhteiskunnan tarjoamia mahdollisuuksia.

Elämänlaadun arviointia käytetään politiikan suunnittelussa, terveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen priorisoinnissa sekä kaupunkisuunnittelussa. Se auttaa tunnistamaan eroja alueiden ja ryhmien välillä sekä seuraamaan kehitystä ajan mittaan.

Suomessa elämänlaadun tausta rakentuu vahvan julkisen sektorin, sosiaalisen osallisuuden ja korkean terveydenhuollon saatavuuden varaan. Kansainvälisissä vertailuissa Suomi saa usein korkeat pisteet sekä subjektiivisessa hyvinvoinnissa että koetussa elämänlaadussa.

Haasteita elämänlaadun mittaamisessa ovat kulttuurisidonnaisuus, vertailtavuus eri maiden välillä sekä se, että sekä subjektiivinen että objektiivinen hyvinvointi voivat erkaantua toisistaan. Ilmastonmuutos, eriarvoisuus ja muuttuvat työmarkkinat voivat vaikuttaa elämänlaatuun eri ryhmissä.