Eläinlajitutkimus

Eläinlajitutkimus on biologian ala, joka tutkii eläinlajeja niiden tunnistamisesta ja nimeämisestä sekä lajien välisiä sukulaisuussuhteita ja maantieteellistä jakautumista. Pitkän tradition hän saa systematiikasta ja taxonomialta, mutta ala käsittää myös filogenian, biogeografian sekä ekologian ja evoluution tutkimuksen. Keskeisiä tavoitteita ovat lajien luokittelu, niiden historia ja nykyinen monimuotoisuus sekä lajien suhteiden ymmärtäminen evolutiivisessa kontekstissa.

Historiallisesti ala kehittyi linnelöinnin ja maantieteellisen tutkimuksen myötä, ja 1900-luvulta eteenpäin mukaan on tullut molekyyligeneettinen tieto. Moderni eläinlajitutkimus yhdistää perinteisen morfologisen analyysin ja kuvioiden tutkimisen sekä genomisen ja molekyyligenetiikan työkalut. Tutkimuksessa hyödynnetään kenttätyötä, näytteenottoa, museaalisia kokoelmia sekä lukuisia tietokantoja ja bioinformatiikkaa, kuten DNA-barcodeja, fosforien analyysiä ja tilastollisia malleja kuvatakseen lajien esiintyvyyksiä, rajoja ja sukulaisuussuhteita.

Käytännön sovelluksia ovat lajien tunnistus ja monimuotoisuuden kartoitus, suojelun priorisointi sekä ympäristö- ja luonnonvaraseuranta. Lajitutkimus tukee myös ilmastonmuutoksesta ja muista uhista johtuvaa biodiversiteetin muutosta koskevaa päätöksentekoa, invasiivisten lajien hallintaa sekä ekosysteemipalvelujen ymmärtämistä ja säilyttämistä.

Haasteet liittyvät esimerkiksi kryptisten eli kryptisten (kryptiset) lajien määritelmiin, lajirajojen epävarmuuksiin sekä sekä tietojen että näytteiden saatavuuteen muuttuvissa ympäristöissä. Eläinlajitutkimus on monitieteellistä ja kansainvälisesti verkostoitunutta tiedeyhteisöä.