Eläinlajeja

Eläinlajeja tarkoitetaan elimistökokonaisuuksien perusyksikkönä. Lajiksi kutsutaan yleensä ryhmää eläimiä, joiden yksilöt voivat luonnollisesti paritella ja tuottaa hedelmöittyneitä jälkeläisiä sekä jakavat yhteisen geenivaraston. Tämä biologisen lajihyperkonseptin määritelmä on yleisesti käytössä, mutta käytännössä lajin tunnistaminen voi perustua myös morfologisiin tai geneettisiin erisyyksiin, erityisesti tapauksissa joissa lisääntyminen ei tapahdu luonnollisesti tai lajin sisällä on vaihtelua.

Eläinlajeja on lukemattomia ja ne kuuluvat Kuningaskuntaan Animalia, sekä useisiin phylum-, luokka- ja heimojakoihin ennen varsinaista lajia. Lajit ovat osa monimuotoista biodiversiteettia, joka kattaa sekä suuria selkärankaisiin että lukuisia selkärangattomia ryhmiä. Maantieteellistä levinneisyyttä sekä ekologista roolia voidaan tarkastella lajitason päätelmin sekä lajiin liittyvillä sopeutumistarinoilla.

Lajihyvinä tunnistaminen perustuu usein binomiaaliseen nimeämiseen: suku- ja lajikoko nimetään latinaksi, ja tieteellinen nimi tiivistetään usein kirjoitettuna sukunimen lisäksi lajiksi. Lajien nimeäminen ja luokittelu määräytyvät tieteellisissä ohjeissa (esimerkiksi ICZN), ja laadun varmistamiseksi käytetään usein holotypusta ja moniajoisia merkkikokoelmia.

Lajikokoelmat ovat keskeisiä biologian tutkimuksessa ja luonnonsuojelussa. Tutkimuslaadun kautta ymmärrys lajien monimuotoisuudesta ja niiden kehityksestä paranee, mikä tukee ekosysteemien kestävyydelle ja ilmastonmuutoksen hallinnalle osoitettuja toimenpiteitä. Vaarantuneet lajit ja uhkatekijät korostavat tarvetta systemaattiselle kartoitukselle sekä suojelutoimille.