Elvyttämisen

Elvyttämisen käsite viittaa elvyttämis- tai elpymistoimiin, joiden tavoitteena on auttaa taloutta toipumaan taantumasta tai hitaasti kasvavasta kysynnästä. Sillä viitataan usein talouspoliittisiin toimiin, joilla pyritään lisäämään kysyntää, investointeja ja työpaikkoja lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä. Elvyttämisen nähdään usein liittyvän tilanteisiin, joissa markkinat eivät yksin ohjaa riittäviä panostuksia uusiin tuotantotekijöihin.

Työkalut ja sovellukset: Elvyttämisen keinoja ovat muun muassa julkisen sektorin lisämenot, infrastruktuurihankkeet, verokannustimet sekä tulonsiirrot kotitalouksille ja yrityksille. Tavoitteena on parantaa talouden kysyntää ja tasapainottaa suhdanteita. Joissakin tapauksissa rahapoliittiset toimet, kuten koronnollahdus tai määrällinen keventäminen, nähdään osana laajempaa elvytysstrategiaa. Elvyttämisen vaikuttavuus riippuu kohdentamisesta, kestosta ja rakenteellisista tekijöistä.

Historiallinen konteksti: Suomessa elvyttämisen tarve on noussut esiin 1990-luvun lamasta, 2008–2009 globaalista kriisistä sekä COVID-19-pandemiasta. EU-maissa elvytyspolitiikka on usein yhdistetty sekä finanssipolitiikan että euroalueen rahapolitiikan toimenpiteisiin, ja kiinnitetty huomiota sekä kestävyys- että kasvukriteereihin.

Kritiikki ja haasteet: Elvyttämistä kannattavat viittaavat kysynnän tukemiseen ja työllisyyden turvaamiseen, kun taas kriitikot varoittavat velan kasvusta, inflaatiosta ja tehottomasta kohdentamisesta. Keskeisiä kysymyksiä ovat kerrannaisvaikutukset, ostopäivien ajoitus sekä elpymisen lopettamisen ja rahoituksen kestävyyden hallinta.

Katso myös elvytys, elvytyspolitiikka, finanssipolitiikka, rahapolitiikka.