Elokuvamusiikkia

Elokuvamusiikkia tarkoittaa elokuviin tarkoitettua musiikkia, jonka tehtävänä on vahvistaa tarinaa, luoda tunnelmaa ja ohjata katsojan tunnekokemusta. Se voi syntyä elokuvaan erityisesti kirjoitettuna alkuasomaisena musicina tai elokuvan tarinan sisäisesti kuultavana lähdemusiikkina.

Yleisesti elokuvamusiikki jaetaan kahteen päätyyppiin: alkuperäismusiikkiin (score), joka on elokuvaan sävelletty ja äänitetty erityisesti sitä varten, sekä lähdemusiikkiin (diegetic), eli musiikkiin, jonka hahmot kuulevat elokuvan sisällä.

Historian varhaisvaiheessa, mykkien elokuvien aikakaudella, musiikki tilattiin tai soitettiin elokuvan ympärillä, ja 1930-luvulta eteenpäin elokuvamusiikki kehittyi laajaksi osaksi elokuvateatterikokemusta. Varhaisiin säveltäjiin kuuluvat Max Steiner ja Erich Wolfgang Korngold; myöhemmin tunnettuja nimiä ovat John Williams, Ennio Morricone ja Hans Zimmer.

Tuotantoprosessi alkaa usein ohjaajan ja leikkaajan kanssa tehtävillä spot-tapaamisilla, joiden jälkeen säveltäjä kirjoittaa alkuperäismusiikin. Sen orkestrointi, äänitys ja miksaus toteutetaan usein studion tiloissa, ja musiikki integroidaan ääniraidalle yhteistyössä äänisuunnittelijan kanssa. Lähdemusiikkia voidaan hankkia erikseen ja lisätä tarvittaessa.

Nykyään elokuvamusiikki hyödyntää sekä perinteistä orkesterimusiikkia että elektronisia ja hybridiratkaisuja. Digitaalinen tuotanto mahdollistaa laajat äänimaailmat, nopeamman kokeilun ja joustavan jälkikäsittelyn. Elokuvamusiikin rooli on kiistatta keskeinen osatekijä elokuvakokemuksessa, vaikuttaen sekä katsojan tulkintaan että teoksen kaupalliseen menestykseen.