Eleohjausta

Eleohjausta on sähköisten signaalien ja elektroniikan avulla tapahtuvaa ohjaamista, jolla koneiden, prosessien tai järjestelmien käyttäytymistä säädetään. Se kattaa suunnittelun, toteutuksen ja käytön sähköenergiaan perustuvissa säätö- ja ohjausjärjestelmissä, joissa mittaus-, laskenta- ja toimilaitteet ovat sähkö- tai elektroniikkapohjaisia. Klassinen sähköinen ohjaus on kehittynyt mekaanis-sähköisestä ohjauksesta elektronisten komponenttien, antureiden ja voimansiirtoelektroniikan kehittyessä.

Tyypillinen eleohjausjärjestelmä koostuu antureista (asennon, nopeuden, lämpötilan mittaus), toimilaitteista (esim. servomoottorit, DC-moottorit, solenoidit), ohjausyksiköstä (PLC, mikrokontrolleri tai upotettu järjestelmä), voimansiirtoelektroniikasta ja tiedonsiirtokerroksesta sekä käyttöliittymästä (HMI tai SCADA). Hallintalähestymistapoja ovat avoin ja suljettu säätö, jossa suljetussa silmukassa palaute mahdollistaa halutun arvon ja vakauden saavuttamisen. Yleisimmät säätömenetelmät ovat PID-tyyppiset ratkaisut sekä muut lineaariset tai epälineaariset ohjausmallit.

Eleohjausta käytetään laajalti teollisuusautomaatiossa, robotiikassa, rakennusautomaatiossa sekä ajoneuvojen ja liikennejärjestelmien ohjauksessa. Se mahdollistaa tarkat asennon tai prosessin hallinta, energianhallinnan ja turvallisuuden parantamisen. Keskeisiä suunnittelukriteerejä ovat luotettavuus, turvallisuus ja elektromagneettinen yhteensopivuus, sekä vikatilanteiden hallinta ja kyberturvallisuus verkotetuissa järjestelmissä. Kehityksen ajureita ovat antureiden, moottoriajurien ja digitaalisen viestinnän parannukset sekä ohjauksen integrointi data-analytiikkaan ja IoT:iin ennakoivan huollon sekä suorituskyvyn optimoimiseksi.