Elektronikohanemisesta

Elektronikohanemisesta on käsite, jota käytetään kuvaamaan koettua negatiivista vaikutusta, joka liittyy laitteiden ja digitaalisen median laajaan käyttöön. Kyseessä ei ole virallinen lääketieteellinen diagnoosi, vaan yleiskeskustelun ja joidenkin tutkimusten piirissä käytetty ilmiö, jossa ihmiset kokevat väsymystä, keskittymisvaikeuksia ja mielialan vaihtelua.

Ilmiöön liitetään tekijöitä kuten runsas ruutuajan määrä, sininen valo, jatkuva yhteys sekä tiedon ylikuormitus. Häiriötekijöinä voivat toimia myös notifikaatiot, moniajo ja pitkään jatkuva istuminen.

Oireisiin kuuluvat sekä fyysiset että psyykkiset oireet: silmien ärsytys, päänsärky, univaikeudet ja unettomuus, keskittymisvaikeudet sekä ärtyneisyys tai ahdistuneisuus. Elektronikohanaemisesta voi olla vaikutusta työ- ja opiskelusuorituksiin sekä ihmissuhteisiin.

Termiä käsitellään osin lähinnä digitaalisen hyvinvoinnin yhteydessä, ja sitä peilataan käsitteisiin kuten teknostressi ja digitaalinen väsymys. Tutkimus aiheesta on lisääntynyt, mutta ei vielä tarjoa yhtä selkeitä diagnostisia kriteerejä.

Ennaltaehkäisyyn ja lievitykseen suositellaan digitaalisia hyviä käytäntöjä: säännöllisiä taukoja ruudulta, iltasaikainen sinisen valon vähentäminen ja yöunien ylläpitäminen, sekä työ- ja opiskeluympäristön suunnittelua siten, ettei häiriötekijöitä ole liikaa. Liikunta ja sosiaalinen vuorovaikutus tukevat elpymistä.

Elektronikohanemisesta on osa digitaalisen hyvinvoinnin keskustelua Suomessa, ja sen ymmärtäminen kuuluu nykyaikaiseen sopeutumiseen teknologian yhä laajentuessa.