Elektrolyytin

Elektrolyytti on aine tai seos, joka liuetessaan tai sulatessaan muodostaa ioneja ja siten johtaa sähköä. Vesiliuoksissa elektrolyytit dissosioituvat kationeiksi ja anioneiksi, jolloin ionien liike mahdollistaa sähkön kulun. Elektrolyyttejä voidaan luokitella erikseen vahvoihin ja heikkoihin sekä anorganisiin että orgaanisiin, riippuen siitä, kuinka täydellisesti ne ionisoituvat liuoksessa.

Vahvat elektrolyytit dissosioituvat lähes täysin, esimerkiksi monet suolat ja vahvat hapot tai emäkset. Heikot elektrolyytit dissosioituvat vain osittain, jolloin liuoksen johtavuus on huomattavasti pienempi. Elektrolyyttejä on sekä vesiliuoksissa että sulina; sulissa elektrolyytit muodostavat ioneja, jotka voivat liikkua erityisen kuumenettelyn avulla.

Sovellukset ja käyttökohteet ovat laaja-alaisia. Sähkökemiallisissa laitteissa elektrolyytti mahdollistaa ioniliikkeen, mikä on oleellista akkuissa, elektrolyysissä ja polttokennoissa. Esimerkiksi litium-ioniakuissa käytetään litiumsuoloja (kuten LiPF6) orgaanisessa liuottimessa, mikä mahdollistaa suuren varauksen ja korkean jännitteen. Vesiliuotteet taas ovat keskeisiä laboratorioliuoksissa ja teollisissa prosesseissa, kuten elektrolyysissä ja galvanoimisessa.

Biologisessa kontekstissa elektrolyytit ovat tärkeitä solujen toiminnalle ja nesteiden ylläpidolle. Ruoansulatus- ja verenkiertoelimistössä esiintyvät ionit (kuten Na+, K+, Cl-, Ca2+) säätelevät nestetasapainoa, hermo- ja lihasimpia ja aiheuttavat sähköistä potentiaalia soluissa.

Elektrolyytti kuuluu perustavanlaatuisiin käsitteisiin sekä kemiassa että biologiassa, ja sen ymmärtäminen liittyy ioniliikkeen ja sähköisen johtavuuden perusperiaatteisiin.

---