Elatiivimuotoälykset

Elatiivimuotoälykset on käsite, jota käytetään kielitieteellisissä yhteyksissä kuvaamaan eräitä sanoja, joiden elatiivimuodon (-sta/-stä) käyttö paljastaa huomionarvoisia semanttisia tai morfologisia piirteitä. Termi viittaa sekä elatiivimuodon syntaksiin että siihen, miten elatiivinen pääte vaikuttaa sanan merkitykseen ja käyttöön lauseissa. Käsite on erityisesti pedagoginen ja kuvastaa kielellisiä ilmiöitä, joissa elatiivimuoto toimii enemmän kuin pelkkänä sijapäätteenä.

Morfologisesti elatiivimuoto yhdistyy suomen kielen taivutussääntöihin siten, että substantiivit, adjektiivit ja joissain tapauksissa numeraalit saavat -sta/-stä-loppusanan, ja loppuosan muutos seuraa vakiintuja sääntöjä: kukka -> kukasta, talo -> talosta, maa -> maasta. Lisäksi adjektiivit taivuttuvat samalla tavalla, esimerkiksi iso-talossa sanasta “isosta talosta” näkee, miten elatiivinen pääte vaikuttaa sekä sanaan että sen määritteeseen.

Esimerkkejä elatiivimuotoälykseksi voidaan nähdä: kukka → kukasta, talo → talosta, isosta → isosta talosta, pieni → pienestä koirasta. Näissä ilmauksissa elatiivimuoto ei vain ilmaise lähtökohtaa vaan yhdistää semanttisen painovuuden ja morfologisen rakenteen tavalla, joka havainnollistaa elatiivin laaja-alaista käyttöä kielen sisällä.

Tutkimuksen kannalta elatiivimuotoälykset korostavat, miten elatiivin semanttinen laajuus liittyy sanojen muodostukseen ja merkitykseen, sekä miten morfologiset muutokset vaikuttavat ymmärrykseen lauseyhteyksissä. Ne ovat pääasiassa opetuksellisia ja teoreettisia välineitä suomalaisen taivutuksen ja semantiikan tarkasteluun.

Lisätietoja: elatiivi (elative case), suomalainen taivutus, morfologia, semantikka.