Ekstrapoloinnissa

Ekstrapoloinnissa on tilastollinen ja matemaattinen menetelmä, jolla arvoja arvioidaan alueelta, jota havaintoaineisto ei kattavasti kata. Siinä oletetaan, että havaittujen riippuvuuksien ja trendien suunta sekä voimakkuus jatkuvat samalla tavalla myös ennustettujen ulottuvuuksien ulkopuolella.

Yleisimmät ekstrapolointimenetelmät ovat lineaarinen ekstrapolointi, jossa jatketaan havaittua trendiä lineaarisesti, sekä epälineaariset lähestymistavat kuten polynominen, eksponentiaalinen tai logistinen ekstrapolointi. Usein ekstrapolointi pohjautuu ennustemalliin tai aikasarjaennusteisiin, jotka sovittavat dataa sen nykyisen käyttäytymisen perusteella.

Keskeinen haaste on epävarmuus. Ennusteet ulkoreunalta ovat herkkiä mallin oletuksille, eikä yleistettävyys ole taattu. Kuinka hyvin säännönmukaisuus säilyy, näkyy luottamusvälien leveydessä ja ennusteen epävarmuudessa. Siksi ekstrapolointia tulisi käyttää varoen ja raportoida siihen liittyvät epävarmuudet.

Käyttökohteita ovat talousennusteet, ilmastomallit, tekniset suunnitelmat sekä epidemiologinen seuranta, joissa on tarve arvioida tulevia kehityssuuntia pitkällä aikavälillä.

Hyviä käytäntöjä ovat mallin valinnan huolellinen perustelu, herkkyysanalyysien tekeminen, epävarmuuden mittaaminen sekä mahdollisuuksien mukaan mallin testaaminen ulkopuolisen datan kanssa.