Eisäteilyyn

Eisäteilyyn on suomen kielen illatiivinen muoto, joka muodostuu negatiivisen etuliitteen ei- sekä sanan säteily ja illatiivin päätteellä -yn. Se tarkoittaa kirjaimellisesti “kohti ei-säteilyä” tai tilaa, jossa ei ole säteilyä. Koska kyseessä on harvinainen kielioppinen muoto, sitä ei yleensä käytetä tieteellisissä teksteissä sellaisenaan; kontekstin ja muita ilmauksia käytetään usein ilmaisemaan vastaavaa käsitettä.

Käyttö ja merkitys ovat rajatut. Illatiivi ilmaisee suuntautumista tilaan tai olotilaan, joten eisäteilyyn voi syntaktisesti tarkoittaa siirtymää tilaan, jossa säteilyä ei ole. Käytännössä termi on epätyypillinen ja voi olla vaikeasti ymmärrettävä, joten yleisiä ilmaisuja ovat esimerkiksi ei-ionisoiva säteily tai ei-säteily sekä lauseet, joissa puhutaan tilanteesta ilman säteilyä kontekstin kautta.

Kontekstin huomioiminen on tärkeää. Fyysisessä tai terveysriskien yhteydessä käytetään yleensä selkeämpiä termejä kuten ionisoiva säteily (ionisoiva säteily) ja ei-ionisoiva säteily (ei-ionisoiva säteily), sekä ilmauksia kuten “säteilyturvallisuus” tai “säteilyaltistuksen poissulkeminen”. Eisäteilyyn ei ole vakiintunutta teknistä määritelmää, vaan se toimii lähinnä kielenopillisen esimerkin tai teoreettisen kuvauksen ilmaisuna.

Näin ollen eisäteilyyn on lähinnä kieliopillinen konstruktio, jota käytetään harvoin teknisessä tekstissä; tieteellisessä kontekstissa suositaan selkeämpiä ilmauksia kuten ei-ionisoiva säteily tai ei-säteily.