Eirahoitusvarat

Eirahoitusvarat on suomalainen kirjanpitokäsite, jolla tarkoitetaan varoja, jotka eivät ole rahoitusvaroja eli finanssi-instrumentteja. Käsite esiintyy harvoin nykypäivän talousraportoinnissa; yleisemmin näitä varoja käsitellään omaisuuden sekä ei-finanssivarojen nimityksin taseessa.

Sille kuuluvat ei-finanssiset varat, kuten aineelliset hyödykkeet (rakennukset, koneet, maa-alueet) sekä aineettomat hyödykkeet (patentit, ohjelmistot, liikearvo) sekä varastot ja muut operatiiviset varat. Näitä ei luokitella rahoitusinstrumentteihin, kuten käteisvaroihin, pankkitalletuksiin tai sijoituksiin.

Kirjanpitokäytännössä eirahoitusvarat luokitellaan omaisuus- ja varallisuusryhmiin. Ne merkitään hankintamenoon ja niitä jaksotetaan poistojen tai arvonalentumisten mukaan käyttöiän mukaan; aineelliset hyödykkeet poistetaan ja aineettomat hyödykkeet amortisoidaan. Arvostus sekä mahdolliset arvonmuutokset voivat vaihdella sovellettujen standardien, kuten Finnish GAAPin tai IFRS:n, mukaan.

Käyttö: Termi „eirahoitusvarat“ on nykyaikaisessa käytännössä harvinainen; tavallisesti puhutaan omaisuudesta ja sen ala- sekä alaluokista, kuten aineelliset ja aineettomat hyödykkeet. Joissakin yhteyksissä voidaan kuitenkin tehdä erottelu rahoitusvaroihin ja ei‑rahoitusvaroihin sen mukaan, miten varat vaikuttavat yrityksen rahoituslaskelmiin.

Lisätietoja: Rahoitusvarat; Omaisuus; Tase; IFRS.