Eikompositionalinen

Eikompositionalinen on kielitieteen käsite, joka kuvaa ilmauksia, joiden kokonaismerkitys ei ole johdettavissa pelkän osien sanamääritysten tai lauseen rakenteen kautta. Tällaiset ilmaukset ovat tyypillisesti idiomeja, kiinteitä ilmauksia ja metaforisia sanontoja sekä joissakin tapauksissa monisanaisia ilmauksia, joiden merkitys opitaan kokonaisuutena kontekstin kautta.

Tyypillisiä eikompositionalisia ilmauksia ovat idiomit, kiinteät ilmaukset sekä osa monisanaisista ilmauksista (multiword expressions, MWEs). Näiden ilmausten merkitys voi poiketa niiden yksittäisten osien merkityksistä merkittävästi, ja myöskään sananmuodon tai syntaksin muuttaminen ei välttämättä säilytä alkuperäistä merkitystä. Eikompositionalisuus on siksi usein konteksti- ja käyttöriippuvaista; joissakin tapauksissa osa ilmauksesta voi olla luonteeltaan semanttisesti joustavaa, mutta kokonaisuus pysyy tiukasti opittuna ennalta.

Teoreettisesti eikompositionalinen asettaa haasteita perinteiselle loogiselle semantiikalle, joka korostaa yhteenlaskettavuutta. Tutkimus kattaa kielitieteen osa-alueet kuten semantiikan, syntaksin, pragmatiikan sekä kognitiivisen kielitieteen. Menetelmät vaihtelevat analyyttisistä testauksista, joissa tutkitaan kontekstin vaikutusta ilmauksen merkitykseen, mukaan lukien eksplisiittiset parapraasit sekä kontrolloidut kokeet, sekä tilastollisiin ja koneoppimispohjaisiin lähestymistapoihin, joiden avulla voidaan havaita ja luokitella eikompositionalisuutta suurissa korpusdatoissa.

Käytännössä eikompositionalisen ymmärrys vaikuttaa kieliteknologiaan ja käännösteknologiaan: idiomien ja kiinteiden ilmauksien oikea kääntäminen tai tulkkaus vaatii usein erillisiä sanakirjoja ja kontekstuaalisia malleja, ei pelkästään sanaraportin läpikäyntiä.