Ecotoksisuus

Ecotoksisuus on ympäristötieteellinen käsite, joka kuvaa aineen tai seoksen toksisuutta ekosysteemille. Se tarkoittaa kykyä aiheuttaa haittaa ei‑target‑eliöille, kuten kasveille, eläimille ja mikrobiyhteisöille, sekä veden, maaperän että ilman välityksellä tapahtuvia vaikutuksia. Ecotoksisuus huomioi sekä suorat että epäsuorat vaikutukset, kuten bioakkumuloinnin, biomagnifikaation ja pitkäaikaiset vaikutukset populaatioihin sekä ekosysteemipalveluihin.

Vaikutukset voivat olla akuutteja tai kroonisia. Akuuteissa tilanteissa voi tapahtua kuolema tai voimakas stressi; kroonisissa vaikutuksissa ilmenee esimerkiksi kasvu- ja lisääntymisongelmia sekä alhaisempi selviytyminen. Ominaisuudet kuten pysyvyys, hajoavuus ja liikkuvuus vaikuttavat siihen, miten nopeasti sekä missä määrin aine aiheuttaa haittaa ympäristössä.

Arviointi perustuu sekä laboratori- että kenttä­tutkimuksiin ja riskinarviointiin. Keskeisiä mittareita ovat EC50- ja LC50-arvot sekä NOEC (no observed effect concentration) ja PNEC (predicted no‑effect concentration). Ympäristöarvioissa käytetään usein myös PEC:tä (predicted environmental concentration) exposure‑arviointiin. Testieliöitä ovat esimerkiksi mikroalga, Daphnia ja kalat, sekä useita maan- ja vesiekosysteemin lajeja.

Sääntelyssä ecotoksisuus korostuu kemikaalien riskinarvioinnissa EU:n REACH-ohjelman ja luokitusten kautta. Esimerkkejä ecotoksisista aineista ovat torjunta-aineet, raskasmetallit, PCB-yhdisteet, PAH‑t ja PFAS-yhdisteet sekä eräät lääkeaineet.