EUsäännökset

EUsäännökset ovat Euroopan unionin lainsäädäntöinstrumentteja, joiden tarkoituksena on luoda yhtenäiset säännöt EU:n jäsenvaltioihin. Säädöksiä on useita tyyppejä; keskeisimmät luvut ovat asetukset, direktiivit sekä päätökset, ja lisäksi ei-sitovat suositukset ja mielipiteet.

Asetukset (regulations) ovat sitovia säädöksiä, jotka tulevat voimaan kaikkialla täysimääräisinä ilman kansallista transposiota. Niillä pyritään harmonisoimaan oikeudellinen tilanne nopeasti ja tasaisesti esimerkiksi sisämarkkinoiden kohdalla.

Direktiivit (directives) ovat sitovia tuloksensa suhteen, mutta ne edellyttävät kansallista lainsäädäntöä. Jäsenvaltiot saattavat ne osaksi omaa lainsäädäntöään määräajassa; käytännössä tulokset ovat yhdenmukaisia, vaikka muoto voivat poiketa.

Päätökset (decisions) ovat sitovia kokonaisuudessaan niille ryhmille, joille ne on osoitettu, kuten jäsenvaltioille, yrityksille tai yksilöille. Ne voivat vaikuttaa yksittäisiin toimijoihin tai maantieteellisesti rajattuihin toiminta-alueisiin.

EU-lainsäädäntöön sisältyy myös ei-sitovia suosituksia ja mielipiteitä, joita käytetään ohjenuorina ilman velvoittavaa oikeusvaikutusta. Päätösvalta ja toimeenpano jakautuvat pääasiassa Euroopan parlamentin ja neuvoston välille, ja koekäytöstä sekä kansallisista viranomaista vastaa yleensä komissio yhdessä jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa.

Esimerkkejä: GDPR (asetus EU 2016/679) sekä REACH-asetus (Regulation (EC) No 1907/2006) ovat tunnettuja EU-säännöksiä. EUsäännökset tavoittelevat kuluttajansuojan, kilpailun edistämistä, sisämarkkinoiden sujuvuutta sekä ympäristö- ja tietosuoja-asioiden hallintaa.