EUsäännösten

EUsäännökset, eli käytännössä asetukset, ovat Euroopan unionin lainsäädäntöä, joka on sitova koko unionin alueella. Ne tulevat voimaan yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa eikä niiden täytäntöönpanoon tarvita erillistä kansallista lainsäädäntöä. Tämä eroaa direktiivien tavasta asettaa tavoitteet ja vaatia jäsenvaltioita toteuttamaan omat lainsäädäntönsä niiden saavuttamiseksi.

Useimmat EU-säännökset kuuluvat toissijaiseen lainsäädäntöön ja ne valmistellaan komission aloitteesta. Tämän jälkeen Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyvät ne tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Kun säädös on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, se on oikeudellisesti sitova kaikissa jäsenmaissa. Säädösten tulkinnasta ja täytäntöönpanosta vastaavat kansalliset viranomaiset, mutta EU-säädösten etusija kansalliseen lainsäädäntöön nähden on vakiinnutettu Euroopan oikeuskäytännössä.

Esimerkkejä EU-säännöksistä ovat tietosuoja-asetus (GDPR) sekä useat sisämarkkinoiden, kilpailuoikeuden, ympäristön ja kuluttajansuojan aloilla laaditut asetukset. Asetukset mahdollistavat yhdenmukaisen ja ennakoitavan sääntelyn koko unionin alueella, mikä helpottaa kansalaisia ja yrityksiä toimimaan yli kansallisrajojen.

EUsäännökset vaikuttavat sekä yksilöihin että yrityksiin, lisäten oikeusvarmuutta ja kilpailun tasapuolisuutta sekä helpottaen tavaroiden, palveluiden ja ihmisten vapaan liikkuvuuden EU-alueella.