Ditheringissä

Ditheringissä, eli harmaasävy- tai väri-ilmaisussa, pyritään simuloimaan suurempaa värivalikoimaa käyttämällä pienempiä sävy- tai väriarvoja. Kun kuvan tai näytön bittisyvyys joudutaan rajoittamaan, syntyy helposti epäjatkuvuutta ja bandingia. Dithering jakaa quantointivirheen naapuripikseleille, jolloin lopullinen kuva näyttää tasaisemmalta ja värit sekoittuvat toisiinsa.

Keskeisiä ditheringin menetelmiä ovat virheiden diffuusio sekä järjestetty dithering. Floyd–Steinbergin virheiden diffuusiossa virhe siirtyy seuraaville pikseleille oikealle ja alaspäin, jolloin kyseinen virhe vaikuttaa useamman pikselin arvoon. Järjestetty dithering käyttää ennalta määriteltyä ruutukuviointia, kuten Bayerin matriiseja, jolloin kuvan väriarvot määrätään tasaisin, toistuvan kuviomaisesti. Satunnaispohjainen dithering lisää epäjatkuvuutta kohinan muodossa, mikä antaa rakeisen, luonnollisemman vaikutelman.

Käyttökohteita ovat digitaaliset näytöt, tulosteet ja grafiikka sekä skannerointi ja videoesitykset. Dithering on keskeinen tekniikka, kun halutaan säilyttää kuvan kirkkaus- ja kontrastitasoja pienemmässä väripaletissa.

Hyödyt ja rajoitteet: Dithering vähentää väri- ja sävybandingia sekä parantaa keskimääräistä sävykehitystä, mutta voi tuottaa rakeisuutta, kuvioita tai artesifakteja riippuen valitusta tekniikasta sekä alkuperäisen ja tavoitellun väriarvopisteen suhteesta. Oikean tekniikan valinta sekä väriasetusten hallinta vaikuttavat lopputuloksen laatuun.