Dispersoitunut

Dispersoitunut on suomenkielinen termi, jolla viitataan tilaan, jossa toinen aine on hajautettu pieniksi hiukkasiksi tai pisaroiksi toiseen, jatkuvaan faasiin. Dispersoituneet järjestelmät koostuvat hajautetusta faasista sekä ympäröivästä faasista, ja niissä hiukkaset voivat liikkua suhteessa toisiinsa ja ympäristöön. Termiä käytetään pääasiassa tieteellisissä teksteissä.

Sana on johdettu verbeistä dispersoida ja dispersio, ja -oitunut on suomalainen participi-loppu. Se kuvaa tilaa, jossa prosessi on saatu päätökseen ja dispersiota on syntynyt.

Käyttöala: Kemiassa, materiaalitieteissä, ympäristötieteissä, fysiikassa ja biotieteissä. Esimerkkejä ovat kolloidiset järjestelmät (maito, maalit), suspesiot (hiekka vedessä) sekä aerosolisoituneet hiukkaset. Dispersion-malleja käytetään kuvaamaan aineiden leviäminen ilmaan, veteen tai muuhun mediaani eri tilanteissa.

Ominaisuudet ja mittaukset: Dispersoituneen järjestelmän ominaisuuksiin vaikuttavat hiukkaskoko ja -jakautuma, hiukkasten stabiilisuus sekä pintojen stabilointi. Yleisimmät mittaukset ovat turbiditeetti sekä partikkelikoon jakauma; zeta-potentiaali antaa käsityksen stabiilisuudesta sähköisesti pinnoitettua dispersiota koskien.

Esimerkkejä: maidon emulsio koostuu pienistä öljy- tai rasvapisaroista vesifaasiin hajautuneina; maalit sisältävät dispersoituneita pigmenttihiukkasia; ilmassa leviävät aerosolit sekä veden kuohuja muodostavat dispersion-tyyppiset järjestelmät. Dispersoitunut termi kuvaa tilaa, jossa osat ovat erillisinä ja hajautettuina suuremman faasin sisälle, vaikuttaen seoksen läpinäkyvyyteen, rheologiaan ja reaktiokykyyn.