Disosioituminen

Disosioituminen on yleistermi, jota käytetään kuvaamaan ilmiötä, jossa jokin aine tai järjestelmä jakautuu kahteen tai useampaan osaan. Käytännössä termiä sovelletaan sekä kemiallisen aineen dissosiaatioon että psykologiseen dissosiaatioon, ja konteksti määrittää, mitä tarkoitetaan. Suomessa termiä voidaan käyttää sekä luonnontieteellisessä että kliinisessä yhteydessä, mutta kantansa ja tarkka merkitys vaihtelee.

Kemiallisessa dissosiaatiossa aineen rakenne hajoaa tai erottuu liuoksessa tai kaasussa pienempiin osiin, kuten ioniin. Esimerkki on suolaliuos, jossa natriumkloridi (NaCl) erittyy Na+- ja Cl--ioneiksi. Dissosiaation aste ja siihen liittyvä tasapainotila voidaan kuvata dissosiaatioasteella tai dissosiaatiokertoimella. Vahvojen happojen kuten HCl dissosioi lähes täydellisesti, kun taas heikot hapot kuten CH3COOH dissosioituvat vain osittain. Dissosiaation suuruuteen vaikuttavat tekijät kuten lämpötila, paine ja liuottimen ominaisuudet.

Psykologinen dissosiaatio viittaa mielen prosessiin, jossa tietoisuus, muisti, identiteetti tai tunteisiin liittyvät kokemukset eriytyvät toisistaan. Dissosioitua voi olla tilapäisesti stressaavissa tilanteissa sopeutumisreaktiona, mutta sitä voidaan esiintyä myös dissosiatiivisina häiriöinä, kuten dissosiatiivinen amnesia, depersonalisaatio-derealisaatio tai dissosiatiivinen identiteettihäiriö. Diagnostiikka ja luokittelu noudattavat ICD-11 tai DSM-5 -standardia. Hoito koostuu usein traumaoireen suuntautuvasta psykoterapiasta, kuten trauma-focused terapia, sekä tukivyöryistä ja, jos tarpeen, oireiden hallinnasta lääkityksen avulla.