dissosiaatiossa

Dissosiaatio on psyykkinen tilanne, jossa osa ihmisen tietoisuudesta, muistista, identiteetistä tai havainnoista ei ole enää täysin yhteydessä toisiinsa. Se voi ilmetä lyhytaikaisina kokemuksina trauman, stressin tai vaarallisten tilanteiden aikana tai pitkäkestoisena tilana. Dissosiaatio toimii usein puolustusmekanismina, jonka tarkoituksena on suojata henkilöä psyykkiseltä kivulta.

Yleisimpiä ilmentymiä ovat depersonalisaatio ja derealisaatio. Depersonalisaatiossa ihminen tuntee itsensä tai kehon vieraantuneeksi, kun taas derealisaatiossa ympäristö tuntuu epärealistiselta. Lisäksi voi esiintyä muistikatkoja (dissosiatiivinen amnesia), identiteetin häiriöitä tai tilojen välillä siirtymistä (dissosiatiivinen identiteettihäiriö). Dissosiaatio voi esiintyä lievänä oireena tai osana vakavampaa häiriötä.

Syyt ja mekanismit: trauma, lapsuuden kaltoinkohtelu, pitkäkestoinen stressi ja muut äärimmäiset kokemukset. Aivojen muistitoimintojen ja tunteiden säätelyn muutokset voivat johtaa eriytymiseen. Dissosiaatio voi toimia selviytymiskeinona, mutta pitkäaikaisesti se voi heikentää muistia, itsetuntoa ja toimintakykyä.

Diagnostikka ja hoito: Diagnosointi perustuu kliiniseen arvioon, usein DSM-5-TR:n tai ICD-11:n kriteereihin. Hoito painottuu traumaan liittyvän oireilun lievittämiseen ja yksilön kokemuksen integroimiseen. Tehokkaita hoitomuotoja ovat trauma-focused psykoterapia, kuten EMDR ja kognitiivinen-behavioraalinen terapia. Lääkkeet voivat helpottaa samanaikaisia masennuksen tai ahdistuksen oireita, mutta eivät poista dissosiaatiota yksin.

Ennuste: Vaihtelee yksilöllisesti; varhainen hoito ja turvallinen tuki parantavat näkymiä. On tärkeää tarjota luottamuksellinen hoito ja ympäristö.