Direktiiveja

Direktiivi on Euroopan unionin oikeudellinen instrumentti, jolla EU asettaa jäsenmaille tavoitteita, jotka niiden on saavutettava tietyssä määräajassa. Direktiivit ovat sitovia jäsenmaille, mutta täytäntöönpano tapahtuu kansallisella tasolla: jokainen maa päättää, miten tavoite toteutetaan omassa lainsäädännössään.

Toisin kuin unionin asetukset, jotka ovat suoraan sovellettavia koko unionissa, direktiiveille annetaan siirtymäaika ja niiden täytäntöönpano riippuu kansallisesta lainsäädännöstä. Jäsenvaltiot laativat tarpeelliset säädökset ja mahdolliset muutokset voimassaolon alussa. Mikäli direktiiviä ei transponoida tai sen tavoitteet eivät toteudu, komissio voi käynnistää rikkomismenettelyn jäsenvaltiota vastaan.

Direktiivit sisältävät yleensä tavoitteen, soveltamisalan, siirtymä- ja täytäntöönpanosäännökset sekä yksityiskohtaiset tekniset tai aikataululliset kohdat. Ne ovat keskeisiä välineitä EU:n sisämarkkinoiden toiminnassa, kilpailuoikeudessa sekä kuluttajansuojassa ja ympäristö- tai työoikeudessa.

Transponoinnissa on kyse siitä, miten ja millä aikataululla direktiivin vaatimukset toteutetaan kansallisessa oikeudessa. Kun direktiivi on transponoitu, yksilöt voivat vedota sen säännöksiin kansallisissa oikeudellisissa menettelyissä ja tuomioistuimissa.

Suomessa direktiivit täydennetään kansallisella lainsäädännöllä sekä hallinnon säädöksillä. Eduskunta hyväksyy tarvittavat muutokset lainsäädäntöön tai asetusten avulla tarkoitettujen täytäntöönpanotoimien kautta, ja EU-direktiivin tavoitteet tulevat osaksi suomalaista oikeuskäytäntöä vastedes.