Desalinaatio

Desalinaatio on prosessi, jossa suolaisen veden suolapitoisuus pienennetään ja vettä muutetaan käyttökelpoiseksi. Yleisimmin sitä käytetään meriveden tai muiden suolaisten vesien muuttamiseen makeaksi vedeksi kaupallisiin, teollisiin tai kotitalouskäyttöihin.

Yleisimmät menetelmät ovat membraneihin perustuvat käänteisosmoosi (RO) ja elektrodialyysi (ED/EDR) sekä termiset menetelmät kuten monivaiheinen höyrystys (MSF) ja monivaikutteinen tislaus (MED). Nykyisin RO on maailmanlaajuisesti käytetyin tekniikka.

Prosessi alkaa esikäsittelyllä, jossa epäpuhtaudet ja biofilmin muodostuminen estetään kalvojen tukkeutumisen välttämiseksi. RO:ssa vett siirtyy semipermeerisen kalvon läpi paineen avulla; termisissä prosesseissa vesi haihdutetaan ja tiivistetään.

Sovelluksia ovat suurkaupunkien vesihuolto kuivilla alueilla, teollisuuslaitokset sekä merialueilla sijaitsevat öljy- ja kaasuteollisuus. Desalinaatio voi parantaa vedenhankinnan varmuutta, mutta energia- ja kustannustekijät vaikuttavat ratkaisevasti.

Edut: lisää vesivaroja, vähentää riippuvuutta sateista ja vesistöistä. Haitat: korkea energiankulutus, suuria investointikustannuksia sekä lähes aina suolaliuoksen ja kemikaalien tuottaminen, jota on hallittava. Suolainen jätevesi on usein ympäristöhaittojen lähde.

Ympäristövaikutukset koskevat merialtaita ja ekosysteemejä, jolloin on tärkeää hallita suolaisen jäteveden purkua, vedenottoreittejä sekä turbina- sekä pumpputekniikoita. Esiin voi nousta kalvojen haittavaikutusten ehkäisy.

Maailmanlaajuisesti suurimmat desalinaatiokapasiteetit sijaitsevat kuivilla ja öljyteollisuuden huomattavilla alueilla, kuten Lähi-idässä, Välimerellä, Australiassa ja Yhdysvalloissa.

Tulevaisuudessa keskeisiä kehityssuuntia ovat energiatehokkuuden parantaminen, energian talteenoton hyödyntäminen sekä uusiutuvan energian yhdistäminen desalinaatioon sekä hybridi- ja pienemmän ympäristöjalanjäljen ratkaisut.