desalinaatiokapasiteetit

Desalinaatiokapasiteetit kuvaavat, kuinka paljon suolavettä voidaan muuntaa käyttökelpoiseksi vedeksi tietyssä ajassa. Yhden laitoksen kapasiteetti ilmoitetaan yleisimmin kuutioina metrejä päivässä (m³/d) tai megalitreina päivässä (ML/d). Koko verkoston tai alueen kapasiteetti lasketaan samalla periaatteella, kun useiden laitosten tuotannot summataan.

Kapasiteettiin vaikuttavat sekä tekniset että taloudelliset tekijät: veden laatu ja esikäsittelyn tarve, käytetty teknologia, laitosten skaalautuvuus sekä rakennus- ja käyttökustannukset. Myös käytettävissä oleva energia ja sen hinta sekä ympäristövaatimukset voivat rajoittaa tuotantokapasiteetin kasvattamista.

Nykyisissä uusissa laitoksissa yleisin teknologia on käänteisosmoosi (RO), joka on tehokas ja skaalautuva. Perinteisemmät termiset prosessit, kuten multi-stage flash (MSF) ja multi-effect distillation (MED), ovat yhä käytössä joillakin alueilla, erityisesti silloin, kun käytetään saatavilla olevaa lämpöenergiaa. Energian säästämiseksi hyödynnetään usein energian talteenottolaitteita.

Maailmanlaajuisesti suurin osa kapasiteetista sijaitsee vesipulasta kärsivillä alueilla, erityisesti Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa, mutta myös Yhdysvalloissa, Australiassa ja Israelissa on merkittäviä desalinointiverkostoja. Kapasiteetin kehitys on ollut nopeaa 2000-luvulla, ja uusia projekteja suunnitellaan jatkuvasti.

Haasteisiin kuuluvat korkea energiankulutus, investointi- ja operointikustannukset sekä ympäristövaikutukset, kuten brine-jätteen käsittely ja vaikutukset meriin. Kestävällä suunnittelulla ja yhdistämällä desalinaatio uusiutuvaan energiaan voidaan parantaa sekä taloudellista että ympäristökelpoista luonnetta.