Derivedyksiköt

Derivedyksiköt ovat International System of Units (SI) -järjestelmän yksiköitä, jotka muodostetaan yhdistämällä perusyksiköitä (metri, kilogramma, sekunti, ampeeri, kelvin, mooli ja kandela) tai näitä yhdistelemällä muiden tulo- ja jakamissääntöjen mukaan. Ne kuvaavat lisäarvoja ja suureita kuten pinta-ala, tilavuus, nopeus, kiihtyvyys, voima, energia, tehollinen ja monet sähkömagneettiset sekä säteilyyn liittyvät suureet. Osa derivedyksiköistä on saaneet omat nimet, kun taas toiset ilmaistaan käyttämällä perusyksiköiden yhdistettyjä lausekkeita.

Tunnetuimpia derivedyksiköitä ovat muun muassa newton (N), joule (J), watt (W), pascal (Pa), coulomb (C), volt (V), faradi (F), ohmi (Ω) ja siemens (S). N, J ja W ovat voiman, energian ja tehon SI-yksiköitä; Pa kuvaa painetta, C sähkövarauksen yksikkö, V jännitettä, F kapasiteettia ja Ω resistanssia. Muita yleisiä ovat weber (Wb) magneettinen flux, tesla (T) magneettinen-fluxti density, henry (H) induktiivisuus, lumen (lm) valaistusvoimakkuutta kuvaava yksikkö, lux (lx) valaistuksen tiheyttä, becquerel (Bq) säteilyaktiivisuutta, gray (Gy) ja sievert (Sv) säteilyannoksia sekä katal (kat) katalyysiaktiivisuutta varten. Radian ja steradian ovat derivaatioyksiköitä, jotka ovat päätöksellisesti dimensionaalisia mutta vakioituja erillisinä yksikköinä.

Derivedyksiköiden käyttö ja koostumus vaihtelevat käytännön mittauksissa; useimmat ovat tärkeitä sekä teoreettisessa että soveltavassa mittauksessa. SI-järjestelmä mahdollistaa näiden suureiden yhtenäisen ja johdonmukaisen määrittelyn sekä yhteensopivuuden perusyksikköihin.