Deontologiset

Deontologiset viittaa deontologiseen etiikkaan, filosofian suuntaukseen, joka painottaa moraalisia velvollisuuksia ja sääntöjä. Deontologisen näkemyksen mukaan teko on moraalisesti oikea tai väärä riippumatta sen seurauksista; olennaista on, noudattaako teko yleisiä periaatteita tai velvollisuuksia.

Keskeisiä ideoita ovat velvollisuus (duty) ja moraalinen laki. Monille deontologeille moraalinen toiminta perustuu periaatteisiin, joita voidaan pitää yleispätevinä. Kantin tunnetuin esimerkki on kategorinen imperatiivi: toimitaan sellaisten maximojen mukaan, joiden voidaan toivoa olevan yleisesti päteviä laeiksi. Kant korostaa, että ihmiset on kohdattava aina päämäärinä sinänsä, ei vain välineinä itsekkäiden päämäärien saavuttamiseksi. Toiminnan voi lisäksi arvioida universalisoinnin avulla: voiko kunkin teon motiivin muuttaa yleiseksi lainalaiseksi säännöksi?

On olemassa myös deontologian muotoja, kuten prima facie -velvollisuudet (Ross), joiden mukaan on useita velvollisuuksia (esimerkiksi totuudenpuhuminen, oikeudenmukaisuus, auttaminen), jotka voivat olla ristiriidassa keskenään ja joiden priorisointi riippuu tilanteesta.

Deontologia voidaan jakaa toiminnan- ja sääntödeontologiaan: osa korostaa yksittäisen teon motiivia (toimi velvollisuuden mukaan), toinen puolestaan yleisiä sääntöjä, joiden noudattaminen tuottaa moraalisesti oikean tuloksen.

Sovellukset ulottuvat lainsäädäntöön, ammatilliseen etiikkaan sekä bio-, lääketieteellisiin ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin, joissa korostetaan oikeutta, velvollisuutta ja kohtelua ihmisarvona. Kritiikkiin kuuluu ristiriitojen ja tulkinnanvaraisuuden ongelmat velvollisuuksien välillä sekä tilanteiden monimutkaisuus, jossa pelkät säännöt eivät määrällisesti ratkaise moraalista valintaa.