Deoksigenoituminen

Deoksigenoituminen on prosessi, jossa hapen määrä vähenee tai hapen sitoutuminen estetään jossain aineessa tai järjestelmässä. Termi kattaa sekä kemialliset ja redox-ilmiöt että biologiset ja ympäristöön liittyvät tilanteet, joissa hapenkulku ja hapenpoisto ovat keskeisiä.

Kemiallinen deoksigenoituminen ja metallurgia: Kun metallit käsitellään sulatettuina, hapenpoisto on tärkeä laadun varmistaja. Deoksidantit kuten alumiini, pii ja mangaani sitovat happea ja muodostavat oksideja, jotka voidaan poistaa sulatuksesta. Lisäksi käytetään tyhjiödegassaus- tai inertin kaasun puhallusmenetelmiä hapen vähentämiseksi.

Biologinen konteksti: Verenkierron hapen kuljetuksessa ja vapautumisessa kudoksiin tapahtuu deoksigenoitumista. Keuhkoissa hapen sitoutuminen muodostaa oksyhemoglobiinia; kudoksissa hapen vapautuessa muodostuu deoksihemoglobiinia. Tämä hapen siirtyminen solujen käyttöön mahdollistaa aineenvaihdunnan ja hiilidioksidin poistumisen.

Ympäristö: Vesistöjen liuettu hapen pitoisuus voi laskea biologisen kulutuksen, rehevöitymisen ja lämpötilan nousun seurauksena. Tällainen deoksigenoituminen voi johtaa hypoksiaan, mikä vaikuttaa vesieliöihin ja ekosysteemiin. Hapenköyhyyden hallinta vaatii soveltuvia käsittelytoimia ja veden kiertoa.

Käyttökonteksteja on useita: teollisessa prosessoinnissa hapenpoisto parantaa materiaalien laatua, biologiassa ja fysiologiassa hapenkulutuksen ja vapautumisen ymmärtäminen on oleellista, ja ympäristössä hapen määrä määrittää vesistöjen tilan. Synonyymejä ovat deoksidaatio ja hapenpoisto.