Denormalisointi

Denormalisointi tarkoittaa tietokantasuunnittelun käytäntöä, jossa normaalisoidun datamallin periaatteita rikotaan tarkoituksella. Tietoja duplicoidaan tai tallennetaan useampiin tauluihin ja/tai tiedostoihin, jolloin tarve monimutkaisille liittymille vähenee ja tiedon lukeminen on nopeampaa. Denormalisointi on yleistä erityisesti suurissa, lukua painottuvissa järjestelmissä, kuten tietovarastoissa, raportointijärjestelmissä sekä joissain caching- ja NoSQL-sovelluksissa.

Tyypillisiä keinoja ovat redundanssin lisääminen, jolloin sama tieto esiintyy useissa paikoissa, sekä laskettujen arvojen tai valmiiden aggregaatioiden tallentaminen suoraan tauluihin. Myös materalisoidut näkymät tai välimuistit voivat toimia denormalisointiratkaisuina. Toteutustavasta riippuen denormalisointi on toteutettavissa sekä relaatiotietokannoissa että NoSQL-ympäristöissä.

Denormalisoinnin hyödyntäminen parantaa lukemisen suorituskykyä, mutta se tuo myös riskejä eheydelle ja päivitysten monimutkaisuudelle. Kun sama tieto on useassa paikassa, päivittäminen on enemmän virheelle altista ja vaatii useita päivityksiä tai triggereitä, jotta tiedot pysyvät synkronoituina. Tämä voi lisätä tallennustilan tarvetta ja lisätä monimutkaisuutta transaktio- ja eheysmallien hallinnassa.

Käyttöalueet ja toteutushetket vaihtelevat: denormalisointia käytetään usein tietovarastoissa, raportointijärjestelmissä sekä välimuisteissa ja joissain reaaliaikaisissa analyyttisissä sovelluksissa. Se voi olla osa hybridistrategiaa, jossa kriittisesti luoksen välttämättömiä nopeita lukuja priorisoidaan, kun taas päivitykset pidetään kontrolloituina ja konsistentteina.

Historia ja yhteenveto: denormalisointi on perinteinen keino tarjota parempaa luokitus- ja hakutoimintojen suorituskykyä käytännön järjestelmissä, joissa täydellinen normalisointi voi haitata käytettävyyttä. Se vaatii huolellista suunnittelua ja mekanismeja eheydelle, mutta oikeassa kontekstissa se voi parantaa järjestelmän kokonaisvaltaista suorituskykyä.

---