Denormalisaatiossa

Denormalisaatio on tietokantasuunnittelussa käytetty tekniikka, jossa tietoisesti lisätään redundanttia tietoa tietokantaan usein suorituskyvyn parantamiseksi. Tämä on vastakohta normalisaatiolle, jonka tavoitteena on minimoida tietojen redundanssi ja parantaa tietojen eheyttä jakamalla tieto useisiin pienempiin tauluihin. Denormalisaatiota käytetään yleensä silloin, kun normalisoidun tietokannan kyselyt ovat hitaita ja monimutkaisia liian monien liitosten takia.

Denormalisaatiossa voidaan yhdistää tietoja samasta entiteetistä tai liittyvistä entiteeteistä samaan tauluun. Esimerkiksi asiakastietokannassa asiakkaan osoitetiedot, jotka normaalisti olisivat erillisessä osoitetaulussa, voidaan lisätä suoraan asiakastauluun. Tämä vähentää tarvittavien liitosten määrää asiakastietoja haettaessa. Toinen yleinen tapa on lisätä laskettuja arvoja tai aggregointituloksia tauluihin, jotta niitä ei tarvitse laskea joka kerta kyselyn yhteydessä.

Denormalisaatiolla on kuitenkin myös haittapuolensa. Se lisää tietojen redundanssia, mikä voi johtaa tietojen epäyhdenmukaisuuksiin päivitysten yhteydessä. Kun sama tieto on tallennettu useampaan paikkaan, on varmistettava, että kaikki kopiot päivitetään samanaikaisesti, mikä lisää päivitysten monimutkaisuutta ja virheiden mahdollisuutta. Lisäksi denormalisointi voi kasvattaa tietokannan tallennustilan tarvetta. Siksi denormalisaatiota tulisi käyttää harkiten ja vain silloin, kun suorituskykyhyödyt ylittävät tietojen eheyteen liittyvät riskit ja ylläpitokustannukset.