denormalisaatiota

Denormalisaatio on tietokantasuunnittelun käytäntö, jossa normaalimuodon periaatteita rikotaan tarkoituksella. Tavoitteena on parantaa tiedonhakujen suorituskyky vähentämällä monimutkaisten liittymien (JOINien) tarvetta ja siten nopeuttaa lukemaan kohdistuvia kyselyitä erityisesti suurissa ja lukupainotteisissa kuormituksissa. Denormalisaatio on vastakohta normaalin normaalisoitiin eli normalisointiin, jonka päämääränä on minimoida redundanssi ja ehkäistä päivitysvirheitä.

Yleisesti denormalisaatio toteutetaan lisäämällä tietoa yhdelle taululle, kopioimalla tai yhdistämällä taulujen sarakkeita, sekä käyttämällä laskettuja kenttiä tai materiaalisia näkymiä (materialized views). Käytännössä se tarkoittaa, että tietoja, jotka normaalisti sijaitsevat useissa erillisissä tauluissa, voidaan lukea yhdestä taulusta tai yhdistetyistä näkymistä. Denormalisaatioa suunnitellaan yleensä lukupainotteisiin järjestelmiin, kuten raportointi-, analytics- tai datawarehouse-ympäristöihin, sekä tilanteisiin, joissa vastauksia tarvitaan reaaliajassa ilman monimutkaisia liittymiä.

Esimerkki: tilausjärjestelmässä tilaus- ja asiakastiedot on perinteisesti erillisissä tauluissa. Denormalisaatiossa tilaus.tauluun voidaan tallentaa asiakasnimen tai osoitteen kaltaista redundanssista tietoa, jolloin kysely voi palauttaa tilauksen ja asiakastiedot yhdellä haulla ilman liittymää asiakkaat-tauluun. Toinen yleinen keino on laskea ja tallentaa esiasetettuja aggregaatioita tai käyttää materiaalisia näkymiä.

Haitat ja hallinta: redundanssi lisää päivitykseen liittyviä riskejä, virheitä ja hallinnan monimutkaisuutta. Päivitykset, lisäykset ja poistot on syytä toteuttaa johdonmukaisesti sovelluksessa, triggerien tai sovellustason logiikan avulla, jotta tietojen eheys säilyy. Denormalisaatio tulisi tehdä harkiten kuormituksen, käytön ja ylläpidon kokonaisvaikutusten perusteella.