Demyelinaatioon

Demyelinaatio on myeliinivauriota keskushermostossa (CNS) ja/tai ääreishermostossa (PNS), jossa aksonin ympärillä oleva myeliinikerros vaurioituu tai häviää. Tämä hidastaa tai estää sähköistä johtamista ja voi aiheuttaa monenlaisia neurologisia oireita.

Vaurion taustalla on useita tekijöitä: autoimmuunisairaudet kuten MS eli multippel skleroosi, Guillain–Barrén oireyhtymä ja CIDP, infektiot, aineenvaihdunnan tilat, toksiset altistukset sekä geneettiset tekijät.

Mekanismina myeliini vaurioituu aksonin ympäriltä. Se hidastaa tai estää johtumista, mikä ilmenee näköhäiriöinä, tunto- ja lihasvoiman heikkenemisenä sekä väsymyksenä. CNS:n demyelinaatio voi korjaantua osittain remyelinaation avulla; PNS:ssä remyelinaatio tapahtuu Schwann-solujen avulla, mutta pitkäaikainen vaurio voi johtaa pysyvään aksonivaurioon.

Yleisimmät demyelinaatioihin liittyvät sairaudet ovat MS, Guillain-Barrén oireyhtymä ja CIDP. Lisäksi demyelinaatio liittyy leukodystrofioihin sekä PML:ään, joka voi kehittyä immuunipuolustuksen heikentyessä.

Diagnoosi perustuu kliiniseen arvioon sekä tutkimuksiin: MRI CNS-vaurioiden kartoittamiseksi; CSF-tutkimuksessa oligoklonaaliset bandat MS:ssa; hermojuurten johtuvuuden ja evoked potentials -mittaukset PNS-demyelinaation toteamiseksi.

Hoito riippuu taustalla olevasta sairaudesta. MS:n hoidossa käytetään immuunivasteita muuttavia lääkkeitä ja pahenemisvaiheissa kortikosteroideja; GBS:ssä plasmapereesi tai IVIg; CIDP: IVIg tai kortikosteroidi; lisäksi tärkeää on kuntoutus ja tuki.

Ennuste vaihtelee taustalla olevan syyn mukaan. Joillain sairauksilla toipuminen on hyvä (esim. GBS), kun taas MS on elinikäinen sairaus, jossa oireet voivat uusiutua. Varhainen hoito parantaa tuloksia.