Defibrilloinnissa

Defibrilloinnissa tarkoitetaan sydämen sähköisen rytmin palauttamista defibrillaattorin avulla elintärkeissä rytmihäiriöissä. Yleisimpiä tilanteita ovat ventrikulaarinen fibrillaatio (VF) ja pulssittomalla ventrikulaarisella tachykardialla (VT) esiintyvä rytmihäiriö. Tavoitteena on antaa sydämelle sähköinen reset, jolloin normaali sinusrytmi voi palautua ja verenkierto turvata. Defibrillointi on keskeinen hoitotoimenpide akuutissa sydänpysähdyksessä.

Toimenpide voidaan toteuttaa ulkoisesti defibrillaattorilla (AED tai manuaalinen defibrillaattori) tai sisäisesti implantoidulla defibrillaattorilla (ICD). Hätätilanteessa yleinen toimintakaava on: soita apua, aloita elvytys (painelu-puhalluselvytys); kun defibrillaattori on käytettävissä, aseta elektrodit rintakehälle ohjeiden mukaan, laite analysoi rytmin ja suorittaa shokin, jos siihen kehotetaan. Shokin aikana ei saa koskettaa potilasta. Shokin jälkeen jatketaan CPR:ää noin kaksi minuuttia ja annetaan uusi rytmianalyysi.

Jatkohoidon tavoitteena on palautuksen säilyminen ja potilaan toipuminen. Nopea defibrillointi parantaa selviytymisennusteita. Omina tiloissamme ja julkisissa tiloissa AED-laitteet ovat yleensä saatavilla ja niitä voidaan käyttää koulutetun henkilön toimesta. ICD eli implantoitava defibrillaattori tarjoaa pitkäaikaisen suojan toistuvia rytmihäiriöitä vastaan. Hätätilanteissa ensiapukoulutus ja defibrillaattorin käytön harjoittelu voivat merkittävästi parantaa lopputulosta.