Deacidifiointi

Deacidifiointi on säilytystekniikka, jolla vähennetään tai neutralisoidaan aineiston hapetusta ja lisätään emäksinen puskurivarasto. Tavoitteena on hidastaa hapettumisen ja hydrolyysin aiheuttamaa haurastumista sekä pidentää materiaalin elinkaarta, erityisesti paperi- ja kartonkipainotteisissa kokoelmissa sekä arkistomateriaaleissa.

Tehtävä suoritetaan usein lievästi emäksisten liuosten avulla, jotka neutraloivat happamuutta ja antavat kudokselle puskurivaraston. Yleisimmät ainesosat ovat magnesium- tai calcium-hydroksidien sekä natri- tai magnesium-bikarbonaattien kaltaiset yhdisteet. Käytännössä deacidifiointi voi tapahtua märkä- tai kuivasysteemissä: paperi upotetaan, suihkutetaan tai käsitellään aerosolijärjestelmillä. Ennen käsittelyä arvioidaan materiaalin kunto ja mahdolliset reaktiot musteiden tai pigmenttien kanssa, ja käsittelyn vaikutuksia seurataan pitkällä aikavälillä.

Käyttökohteita ovat pääasiassa kirjasto- ja arkistokokoelmat sekä museoiden vanhat paperiasiakirjat ja kirjat. Deacidifiointi on tehokas ligniini- tai happamoituneen puupohjaisen paperin kohdalla, mutta se ei välttämättä sovellu kaikille materiaaleille. Joillakin kohteilla voi ilmetä värimuutoksia, muodonmuutoksia tai liuosten jäämiä, joten prosessi vaatii huolellista testaus- ja laadunvarmistusta sekä pitkäaikaista seurantaa.

Historia: deacidifiointi kehittyi 20. vuosisadalla kirjallisuuden ja arkistomateriaalien säilyttämisen tarpeista. Nykyisin se on vakiintunut osa konservointiprosesseja, ja siihen on kehitetty sekä kaupallisia että laboratorio-ympäristöjä, joissa kiinnitetään huomiota sekä ympäristöystävällisyyteen että pitkäaikaiseen säilyvyyteen.